Pääkirjoitus: Elämän monet puolet

Pääkirjoitus: Elämän monet puolet

Elämä on miehen yksinäisyys, kun perhe on häipynyt. Elämä on ystävät pöydän ympärillä, leipää, viiniä ja rapuja. Niin ikään elämä on uutta uskoa ja ylösnousemuksen aamunkoitto.

Elämä on miehen yksinäisyys, kun perhe on häipynyt, ja keittiön nurkkaan hakattu nainen. Se on poliisi aamuöisellä ovella kertomassa kolarissa kuolleesta lapsesta ja uutinen pitkälle levinneestä syövästä. Se on yt-neuvottelujen piinaa ja sitä, etteivät rahat riitä lasten harrastuksiin. Elämä on saatanallinen, jäseniin säteilevä kipu ja jälleen kerran valvottu uneton yö.

Elämä on ensilemmen ruusunpunainen hehku ja esikoisen syntymä. Se on ystävät pöydän ympärillä, leipää, viiniä ja rapuja. Elämä on herääminen rakkaimman valmiiksi keitettämän kahvin tuoksuun. Se on peipon keväinen liverrys ja suppilovahveroryppäät syksyn sammalilla. Se on maisema tunturin laella ja meren aallot etelän auringon alla. Elämä on rantasaunan lempeä lämpö.

 

Elämä on veren tahrima sandaali raunioksi pommitetun talon portailla. Se on kaasukammioiden kauhuja, etnisiä puhdistuksia, joukkoraiskauksia, kansanmurhia. Elämä on ihmisen pahuutta ihmistä kohtaan. Se on tsunamin huuhtomia rantoja, järistyksissä sortuneita kaupunkeja, kuivuuden paahtamia peltoja ja tulvien hukuttamia kyliä.
 

Elämä on päähän painettuja orjantappurakruunuja ja ylösnousemuksen aamunkoitto."
 

Elämä on ihmisen pienuutta luonnonvoimien edessä. Elämä on metsän vihreys, syvän sininen laguuni, tähtitaivas, tulen liekki ja purossa kohisten virtaava vesi. Se on maan tarjoamat hedelmät, päivän valo ja yön antama lepo. Se on nouseva polvi, koululaisten raikuva laulu, lukemaan oppiva kehitysmaan tyttö ja kaivo kuivuuden keskellä. Elämä on rauhantekoa, sovintoja kansojen kesken, anteeksiantoa ja ystävyyttä sukupolvia kestäneen vihanpidon jälkeen.

 

Elämä on päähän painettuja orjantappurakruunuja. Se on raipaniskuja, sylkemistä ja pilkkaa. Elämä on kuolemanjanoon tarjottua hapanviiniä. Se on nääntymistä itse kannetun ristin alle, kädet ja jalat lävistäviä nauloja, keihäänkärjen pisto rauenneeseen rintaan. Se on kalliohautoihin kätkettäviä ruumiita.

Elämä on kuolemista. Elämä on haudan suulta vieritettyjä kiviä. Se on tyhjäksi jääneitä käärinliinoja ja ilosanomia tuovia enkeleitä. Elämä on yllättäen Emmauksen tiellä rinnalla kävelevä mestari. Se on uutta rohkeutta, uutta toivoa, uutta uskoa, uutta rakkautta. Elämä on ylösnousemuksen aamunkoitto.

Kirjoittaja on Kirkko ja kaupunki -lehden päätoimittaja.
seppo.simola@evl.fi

Jaa tämä artikkeli: