Pääkirjoitus: Helppo säästökuuri
Äkkiseltään näyttää, että edessä on itku ja hammasten kiristys, kun kirkon menoja täytyy sopeuttaa tulopuoleen. Ei se ehkä kuitenkaan niin vaikeaa ole.
Kirkon tulot pienentyvät. Helsingissä ennuste kertoo, että muutamassa vuodessa mennään eri syistä alaspäin 10-15 prosenttia. Äkkiseltään näyttää, että edessä on itku ja hammasten kiristys, kun menoja täytyy sopeuttaa tulopuoleen. Ei se ehkä kuitenkaan niin vaikeaa ole, kun vähän miettii, mistä on suhteellisen helppo luopua.
Samalla kun kirkon jäsenmäärä on vähentynyt, ovat vähentyneet myös jäsenistöön kohdistuvat palvelut. Kasteet ovat Helsingissä vähentyneet 15 vuoden aikana noin 30 prosenttia, vihkimiset noin 40 prosenttia, rippikoululaisten määrä noin kymmenen prosenttia. Hautaan siunaamisten määrä on pysynyt osapuilleen vakiona.
Työmäärä on vähentynyt, mutta pappien, kanttorien ja suntioidenkaan määrä ei ole juurikaan laskenut. Voitaisiin vielä rohkeasti tunnustaa, että kaikkia jumalanpalveluksia ei kannata pitää, kun joissakin niistä käy kovin vähän väkeä. Jos vaikkapa joka viides messu jätettäisiin pitämättä, työvoiman tarve olisi selvästi pienempi. Helsingissä tultaisiin hyvin toimeen 10-20 prosenttia pienemmällä pappis- ja kirkkomuusikkokunnalla.
Paljon voidaan säästää myös perkaamalla seurakuntien viikoittaista toimintaa. Mikä on sellaista, joka kokoaa vain pieniä porukoita, mutta syö paljon työvoimaa ja tarvitsee vähällä käytöllä olevaa toimitilaa. On aika arvioida, mikä seurakunnan toiminta on aikansa elänyttä, tehotonta ja palvelee vain harvoja.
Jokaisen seurakunnan ja yksikön on katsottava omaa toimintaansa kriittisesti. Kyllä yhteisessä viestinnässäkin on mahdollista toimia toisin kuin ennen. Ei esimerkiksi ole mihinkään tähtiin kirjoitettu, että Kirkko ja kaupunkia pitää jakaa seurakuntalaisten koteihin viikoittain. Harventamalla ilmestymiskertoja vaikkapa joka toiseen viikkoon, säästyy iso määrä euroja. Kun ihmisten mediakäyttäytyminen siirtyy yhä enemmän nettiin, on viestinnän panoksiakin siirrettävä sinne.
Naapurikaupunkien seurakuntien kanssa on viestinnässä jo viritelty yhteistyöhankkeita. Toistaiseksi jokainen julkaisee kuitenkin vielä omaa lehteään. Jos tässäkin kohdassa hynttyitä lyötäisiin yhteen, löytyisi varmasti säästötapoja. Voitaisiin esimerkiksi luopua osapuilleen yhdestä tai kahdesta päätoimittajan pestistä.
Kirjoittaja on Kirkko ja kaupunki -lehden päätoimittaja.
seppo.simola@evl.fi
Jaa tämä artikkeli: