Pääkirjoitus: Homojen vihkimissoppa
Kirkon eväät tasa-arvoisen avioliittolain edessä ovat levällään. Niistä on kehkeytymässä mehevä sekametelisoppa.
Niin sanottu tasa-arvoinen avioliittolaki tulee voimaan vuoden kuluttua. Kirkossa suhtautuminen asiaan on levällään kuin kuuluisat Jokisen eväät. Niistä ollaan keittämässä mehevää sekametelisoppaa. Jotkut papit ilmoittavat vihkivänsä tuolloin myös samaa sukupuolta olevia pareja. Jotkut piispat taas julmistelevat, ettei tämä käy laatuun, vaan on pysyteltävä vanhoillansa ja noudatettava tiukasti lakia ja järjestystä. Vuoden päästä ei laissa eikä kirkkojärjestyksessäkään enää puhuta vihittävien sukupuolesta.
Kirkkojärjestys sanoo, että vihkiminen on toteutettava käsikirjan mukaan. Sen vihkikaavassa kysytään, tahdotko ottaa NN:n aviomieheksesi ja toisinpäin aviovaimoksesi. Mutta jos pappi vähän oikaisee ja kysyykin vaimon ja miehen sijasta aviopuolisoista. Onko vihkiminen pätevä tai syyllistyykö pappi virkavirheeseen?
Arkkipiispa yrittää pitää laidalta toiselle keikkuvaa kirkkolaivaa pystyssä. Hän toppuuttelee asiasta innostuneita pappeja. Hänen mukaansa olisi viisasta odottaa kirkon yhteisiä päätöksiä asiasta. Joopa joo. Jos vanhan merkit paikkansa pitävät, voipi olla, että yhteisiä päätöksiä on odotettavissa joskus vuoden 2050 tienoilla.
Todennäköistä on, että käytäntö jyrää kankean päätöksentekokoneiston. Toppuutteluista huolimatta löytyy pappeja, jotka jos eivät vihi, niin ainakin siunaavat samaa sukupuolta olevia pareja. Piispat ja tuomiokapitulit saavat tukun kanteluita, joita sitten pyörittelevät ihmeissään ja toteavat, ettei tälle oikein mitään mahda.
Arvoisat piispat ja muut kirkon päättäjät. Vetkuttelu ja vitkuttelu ei auta. Keskustelut, mietinnöt, selvitykset ja selonteot eivät tuo mitään ratkaisevaa uutta asiaan. Samaa sukupuolta olevien siunaaminen ja vihkiminen tulevat kirkkoon väistämättä, ja niiden torppaaminen on pelkkää ajan ja vaivan haaskaamista.
Viisainta olisi antaa siunaamiseen ja vihkimiseen lupa papeille, jotka niin haluavat tehdä, mutta olla pakottamatta ketään toimimaan vastoin vakaumustaan. Seurakuntia kohdeltaisiin samoin tilojen luovutuksessa. Ne saisivat itse päättää kantansa. Muut Pohjoismaat ovat tällaiselle tielle jo lähteneet. Siitä ei ole seurannut niiden kirkoille tai kansoille mitään kohtalokasta. Minkäänlaista Sodoman tai Gomorran kohtaloa ei ole näkynyt eikä kukaan ole tiettävästi jähmettynyt suolapatsaaksi.
Kirjoittaja on Kirkko ja kaupunki -lehden päätoimittaja.
seppo.simola@evl.fi
Jaa tämä artikkeli: