Pääkirjoitus: Huovisesta Askolaan
Helsingin hiippakunnan uusi piispa Irja Askola vihittiin sunnuntaina virkaansa. Askola, 57, on Suomen evankelisluterilaisen kirkon ensimmäinen naispuolinen piispa, joten häneen kohdistuu paljon odotuksia. Monenlaisten paineiden keskellä hänen on rohkeasti seurattava omaa näkyään, vai pitäisikö sanoa johdatusta.
Askolan edeltäjä, piispa Eero Huovinen on emeritus-arkkipiispa John Vikströmin ohella ollut luterilaisen kirkon näkyvin piispa. Huovinen on joutunut puhumaan vaikeista asioista erilaisten suurten onnettomuuksien keskellä Estoniasta tsunamiin. Hän on ollut vahvasti mukana ekumeenisissa neuvotteluissa, kun luterilainen kirkko on solminut sopimuksia anglikaanisen ja roomalaiskatolisen kirkon kanssa.
Piispana Huovinen on ottanut vakavasti oman roolinsa kirkon ykseyden luojana ja pyrkinyt pitämään yhteyksiä eri tavoin ajatteleviin. Hän on saanut kohdata myös kritiikkiä kirkon kummaltakin laidalta ja kokenut piispan hiipan kantamisen varsinkin uransa loppuvaiheissa raskaana.
Irja Askola ei tule pääsemään yhtään Huovista helpommalla, päinvastoin. Sukupuolensa vuoksi hän on tienraivaaja, jota media seuraa erityisen kiinnostuneena.
Vaikka hän on valmis luomaan yhteyksiä ja ylittämään rajoja, kirkon konservatiivien äärilaidalla häneen suhtaudutaan ennakkoluuloisesti. Askola on hyvin ekumeeninen, mutta kun ortodoksisessa ja katolisessa kirkossa ei ole naispiispoja, eikä edes naispappeja, hän joutuu tekemään paljon työtä ylittääkseen rajoja.
Askola vaikuttaa kuitenkin ihmiseltä, joka on valmis ottamaan vastaan uuden tehtävän mukanaan tuomat haasteet. Hänellä on agenda, joka nousi esille hänen virkaanastumispäivänään pitämässään saarnassa. Hän haluaa kirkon, joka on aidosti ja avarasti armon asialla ja osaa sanoittaa evankeliumia tavalla, jonka ihmiset ymmärtävät.
Hän korostaa kohtuutta elämänasenteena, mikä on ekologisesti välttämätöntä. Ja hän haluaa luoda luottamuksen ilmapiiriä niin yhteiskunnassa kuin kirkossa. Tässä hänen sanomansa osuu aivan ytimeen: “Erimielisyys ei meitä tuhoa. Tuhon tie alkaa siitä, jos emme löydä puhevälejä toinen toistemme kanssa, myös heidän kanssaan, jotka ovat erilaisia — mielipiteiltään, taustaltaan, elämäntavaltaan.”
Kirjoittaja on Vantaan Laurin päätoimittaja.
pauli.juusela@evl.fi
Jaa tämä artikkeli: