Pääkirjoitus: Hyvinkään surmanluodit
Miksi 18-vuotias nuori mies kiipeää katolle ja alkaa ampua summittaisesti ihmisiä?
Teko on niin käsittämätön, ettei sille välttämättä edes löydy motiivia, joka sen selittäisi. Kenties tekijä itsekään ei pysty sitä ymmärtämään. Voi olla, että lähimmäs osuu Hyvinkään ampumisten tutkintaa johtava poliisi, jonka mukaan ”yhä pienemmät syyt saavat näinä aikoina tekemään yhä rajumpia tekoja”. Jos näin on, pitää kysyä, mikä kulttuurissamme ja yhteiskunnassamme madaltaa kynnystä tällaiseen. Sitä pitää pohtia, vaikka itse ampuminen on yhden ihmisen teko. Kukaan meistä ei kuitenkaan kasva tyhjiössä.
Yksilöä korostavan nykykulttuurin ilmeinen varjopuoli on narsistinen oman minän korostaminen. Ääritapauksissa se voi johtaa siihen, että minuuden rinnalla toisten ihmisten henki tai terveys ovat toisarvoisia asioita. Kenties jokin ulkopuolisista pieneltä tuntuva pettymys tai uho, tarve näyttää, mihin pystyy, tulevat tärkeämmiksi kuin toisen ihmisen koskemattomuus ja jopa henki. Kulttuurimme arkea on myös väkivallan viihteellistyminen: sen katselusta on tullut jokapäiväistä. Useimmat osaavat erottaa fiktion ja todellisuuden, mutta jotkut hakevat äärikokemuksia ja saattaa käydä niin, että ihmisen mieli lopulta turtuu ja kaikki tuntuu sallitulta. Mahdollisuus pahaan houkuttaa, eikä edes tunnu pahalta.
Kun Suomessa näin usein tapahtuu tällaista, pitäisi päättäjien reagoida. Onko aiempien joukkosurmien jälkeen todella lisätty lasten ja nuorten parissa tehtävän ennaltaehkäisevän työn tai mielenterveystyön resursseja? Vai ovatko ne jälleen säästölistojen kärjessä?
Pitäisikö erityisesti etsiä keinoja auttaa niitä kahtatuhatta 16–17-vuotiasta poikaa, jotka dosentti Matti Rimpelän mukaan vuosittain jäävät koulutuksen ja työn ulkopuolelle omaan maailmaansa? Maailmaan, jossa kukaan aikuinen ei pääse heitä lähelle.
Ihmisen mieli on sikäli arvaamaton, että yhtä ja toista voi tapahtua kenelle tahansa. Sitä tärkeämpää on, että pidämme huolta toisistamme ja kysymme, jos tuntuu, että jotakin on pielessä. Virren 600 sanoin: ”Kun pahan valta kasvaa maailmassa, vahvista ääni toisen maailman”. Välittämällä toisistamme vahvistamme hyvää ja se on parasta, mitä voimme tehdä.
Kirjoittaja on Vantaan Laurin päätoimittaja.
pauli.juusela@evl.fi
Jaa tämä artikkeli: