Pääkirjoitus: Ikää on alettava arvostaa
Suomalaisen yhteiskunnan kaksi suurinta haastetta ovat vanhuus ja yksinäisyys. Ne ovat haasteita myös kirkolle ja järjestöille, sillä valtion ja kuntien voimat eivät pelkästään riitä. Tarvitaan vapaaehtoisia. Tarvitaan myös paluuta vanhaan: läheisten, sukulaisten ja naapurien vastuuseen.
Jotta yritystoiminta olisi Suomessa kannattavaa ja jotta emme verottaisi kotitalouksia hengiltä, ei veroastetta ja eläkemaksuja voida nostaa määrättömästi. Toki maksut nousevat, kun suuret ikäluokat ovat jääneet eläkkeelle ja ihmiset elävät entistä pidempään.
Selvää kuitenkin on, että eläkeikää pitää nostaa. Tämä vaatii asennemuutosta työpaikoilla: ikääntyvien työntekijöiden työpanosta on alettava arvostaa ja työntekijöiden työssä jaksamista pitää tukea. Ja kuten toimittaja Teija Sutinen Helsingin Sanomissa 28.5. totesi, voisi harkita myös yli 60-vuotiaiden työntekijöiden verotuksen keventämistä.
Väestön ikääntyminen merkitsee sitä, että julkisen terveydenhuollon toimivuudesta on pidettävä huolta. Ikääntyminen lisää myös muistisairaiden määrää. Jos yhtä aikaa pyritään säästämään laitoshoidosta, kotihoidosta ja omaishoidon tuesta, seuraukset ovat karmeita. Syntyy tarpeetonta hätää ja lisääntyvää yksinäisyyttä.
Yhteiskunnalla on täysi työ siinä, että saadaan hoitohenkilökuntaa huolehtimaan vanhuksista. Yksinäisyys, joka koskee myös aikuisväestöä ja osaa lapsiperheistä, on haaste, johon viranomaisten resurssit eivät riitä. Uskon, että seurakuntien Suurella Sydämellä -toimintaan haetaan tulevaisuudessa koko ajan lisää vapaaehtoisia tukihenkilöitä.
Kirjoittaja on Vantaan Laurin päätoimittaja.
pauli.juusela@evl.fi
Jaa tämä artikkeli: