null Pääkirjoitus: Islamin monet kasvot

Pääkirjoitus: Islamin monet kasvot

Muslimit eivät ole yhtenäinen joukko. Monet heistä ovat yhtä maallistuneita kuin luterilaisen kirkon jäsenetkin.

Tarvitsemme asiallista ja rauhallista keskustelua islamista. Se tuntuu olevan näinä aikoina kovin vaikeaa. Toisaalla toitotetaan mantran lailla, että oikea islam on rauhanuskonto. Toisaalla islam nähdään uhkana kansalliselle kulttuurille, terrorismin lähteenä ja tuhovoimana, jota vastaan on taisteltava.

Muslimit eivät ole mikään yhtenäinen joukko. On monenlaista uskonsuuntaa ja vielä useammanlaista yksilöllistä suhtautumista uskontoon. Monet muslimit niin meillä kuin muuallakin ovat varsin matalan profiilin uskovia vähän samaan tapaan kuin enemmistö oman kirkkomme väestä. Ollaan jäseniä, kunnioitetaan perinteitä ja uskotaan kukin tavallaan tekemättä siitä sen suurempaa numeroa.

Länsimaisen demokratian kalleimpia hedelmiä ovat oikeusvaltio ja tasa-arvo. Suuria saavutuksia ovat sukupuolten tasa-arvoinen kohtelu, vähemmistöjen oikeudet ja pyrkimys ratkaista erimielisyydet rauhanomaisesti. Näitä meidän on puolustettava, uhkaavatpa niitä sitten mistä ideologiasta tai uskonnosta nousevat ajatukset tahansa. Väkivaltaa tai väkivaltaan yllyttämistä oman asian edistämisessä ei pidä hyväksyä. Ei liioin naisten alistamista tai sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen syrjintää.

 

 Islamiin liittyvistä ongelmista on voitava puhua ilman, että heti leimataan islamofobiseksi tai fasistiksi

 

Ihmisoikeuksien polkemista ei voi katsoa läpi sormien vedoten kulttuurieroihin. Uskonnollistakaan perustetta alistamiselle tai syrjinnälle ei pidä niellä, onpa sen lähtökohta sitten islamilainen tai niin sanotusti kristillinen.

Ihmiskunnan historia on täynnä hirveyksiä, jotka ovat nousseet jonkun ihmisryhmän demonisoimisesta. Joskus asialla ovat olleet kristityt, joskus muslimit, ateistit, natsit ja niin edelleen. Tuskin minkään uskonnon tai ideologian historia on putipuhdas. Vihollis- ja kauhukuvia nostattamalla saamme aikaan vain pahaa, emme rakenna rauhaa ja hyvinvointia.

Islamiinkin liittyvistä ongelmista on voitava puhua kiihkottomasti ilman, että heti leimataan islamofobiseksi tai fasistiksi. Toiselta puolen ei pidä luoda sellaista ilmapiiriä, jossa muslimit joutuvat tuntemaan itsensä jotenkin uhatuiksi. Törkeästä nettikirjoittelusta on lyhyt matka huomautteluun, huuteluun ja tönimiseen. Tieto sekä asiallinen ja avoin keskustelu riisuu ennakkoluuloja. Se on tie keskinäiseen kunnioitukseen ja rauhaan.

Kirjoittaja on Kirkko ja kaupunki -lehden päätoimittaja.
seppo.simola@evl.fi

Jaa tämä artikkeli: