Pääkirjoitus: Joki, ei viemäri
Vantaanjoen jätevesiongelmat tuovat mieleen lapsuuteni. Mummolani oli Eurajoen varrella Länsi-Suomessa. Jokivarressa oli rantasauna ja laituri, josta pääsi uimaan. Ei kuitenkaan tehnyt mieli pulahtaa veteen. Laituriin oli nimittäin usein tarrautunut epämääräisen näköistä ruskeaa mössöä, joka heijaili hiljaa virtauksen mukana.
Ikävimmät muistikuvani joesta, jonne laskettiin niin yhdyskunta- kuin teollisuusjätteitä, ovat 1970-luvulta. Ajat ovat siitä muuttuneet ja vesiensuojelun tärkeys on ymmärretty. Mutta ei näköjään sittenkään tarpeeksi hyvin, sillä sunnuntain 28.4. Helsingin Sanomat kertoi, että Vantaanjokeen on tänäkin keväänä päästetty puhdistamattomia likavesiä. Ei ihme, että koskimelojat pelkäävät saavansa joen kevätkuohuista vatsataudin.
Tämä ei ikävä kyllä ole ensimmäinen lukemani uutinen Vantaanjoen päästöistä. Ylivuotoja tulee joka vuosi kevättulvien ja rankkojen syyssateiden aikana sekä laitevikojen ja tukoksien vuoksi myös kuivina kausina. Ei ole ihme, että jokiveden hygieeninen laatu laskee paikoitellen hyvin huonoksi, kuten uutisessa kerrotaan.
Vantaanjoen kunnostamiseksi on tehty paljon työtä. Joen kalakannat ovat parantuneet, joessa elää harvinainen vuollejokisimpukka ja 59 kilometriä jokivarresta kuuluu Naturaan. Siksi tuntuu käsittämättömältä, ettei kuntien jätevesipäästöihin ole kunnolla puututtu, vaan ongelmat jatkuvat vuodesta toiseen. Miten on mahdollista, että Riihimäen kokoinen kaupunki on voinut toimia ilman riittävän suurta jätevedenpuhdistamoa? Ja toimii vuoteen 2015 asti.
Kirjoittaja on Vantaan Laurin päätoimittaja.
pauli.juusela@evl.fi
Jaa tämä artikkeli: