Pääkirjoitus: Joulusaarna
Jeesus syntyy Betlehemin talliin, mutta myös kaikkialle, missä suuri kasvaa pieneksi ja jumalisuus ihmisyydeksi, ja missä valo voittaa pimeyden, toivo synkkyyden ja elämä kuoleman.
Siellä, missä lapsi huutaa ensimmäisen parkaisunsa nautojen ja lampaiden hajujen keskellä. Missä kirkas tähti syttyy osoittamaan pimeydessä tietä kohti toivoa. Missä työn ja elämän kuormien rasittamille ilmoitetaan ilosanoma vapautuksesta. Missä suuri kasvaa pieneksi, rikkaus vaatimattomuudeksi, loisto kohtuullisuudeksi, valta veljeydeksi, synkkä jumalisuus inhimillisyydeksi. Siellä, siellä syntyy Kristus.
Siellä, missä heinillä härkien kaukalon… Missä päättynyt kaikk' on työ, kaks vain valveill' on puolisoa… Missä tulkaa kaikki nyt laulamaan… Missä kaikuu laulu lapsosten kirkkahasti helkkyen… Missä sydämeeni laulun teen ja mieleen hiljaiseen… Siellä syntyy Kristus.
Siellä, missä raikkaat vedet virtaavat ja niillä valellaan silkkisiä hapsia. Missä leipä ja viini ravitsevat ruumiin, ilahduttavat sydämen ja puhdistavat sielun. Missä Sana osuu ja uppoaa, alttarilla lausutaan tahdon ja arkulle lasketaan siunaava hiekka. Missä hohtavat hanget, puhkeavat silmut, kukoistavat kedot tai väreilevä ruska nostavat mielen kohti Korkeinta. Siellä syntyy Kristus.
Siellä, missä nälkäiselle tarjotaan leipää. Missä koditon ja paleleva otetaan suojaan. Missä yksinäisen, sairaan tai kuolevan luokse tullaan ja hänen vierellään viivytään. Missä ihmisen hätä kuullaan ja ollaan läsnä. Missä maahanmuuttajien, sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen, kaikkien kieroon katsottujen, syrjittyjen ja syrjäytettyjen oikeuksia puolustetaan ja jokaisessa nähdään ihmisen lämpö. Siellä syntyy Kristus.
Siellä, missä siemen kätketään maahan, jotta se kantaisi satakertaisen sadon. Missä vanha ja nuutunut väistyy, jotta tuoreelle ja verevälle jää tilaa kasvuun. Missä kuihtuminen ja kaiken päättyminen, viimeinen piste, ei olekaan loppu vaan uuden ja avaramman alku. Siellä syntyy Kristus.
Siellä, missä kynttilöiden liekit kodeissa, kirkoissa ja hautausmailla puhkovat reikiä ajan ja ikuisuuden muuriin, maan ja taivaan välille, kuoleman varjon maasta kohti kirkkautta. Missä häly häipyy ja vaikeneminen kantaa kauemmas kuin mikään puhe. Missä ääni vaimenee, sanat vähenevät ja tiivistyvät Sanaan, joka jää kaikumaan kaiken hiljaisuuden yllä. Siellä, siellä syntyy Kristus. Siellä syntyy Kristus. Syntyy Kristus. Kristus.
Seppo Simola
seppo.simola@evl.fi
Kirjoittaja on Kirkko ja kaupungin päätoimittaja.
Jaa tämä artikkeli: