Pääkirjoitus: Joustavuutta kirkolliskokoukseen
Kirkolliskokouksen päätöksenteko suojaa oppia, mutta jumittaa uudistuksia.
Yhteiskunta ja ympäröivä maailma muuttuvat nopeasti, mutta kirkolliskokouksen päätöksenteko on rakennettu tukemaan pysyvyyttä. Muutenkin kirkon hallintoa leimaa järjestelmän hitaus.
Moniin asioihin vaaditaan kirkolliskokouksessa kolmen neljäsosan määräenemmistö. Tämä tarkoittaa sitä, että neljännes edustajista riittää estämään tärkeitä uudistuksia. Määräenemmistö on paikallaan oppia ja uskoa koskevissa asioissa, mutta nyt sen soveltamisala on aivan liian laaja. Viime kirkolliskokouskaudella siihen kaatui esimerkiksi seurakuntien rakenneuudistus.
Kirkossa kyllä keksitään teologiset perustelut asiaan kuin asiaan, mutta Luoja on antanut meille järjen, jota saa käyttää myös kirkon hallinnossa. Kotimaa-lehden kyselyssä määräenemmistövaatimuksen loiventaminen sai 70,3 prosentin kannatuksen 9.2. pidettävien kirkolliskokousvaalien ehdokkailta. Se ei riitä määräenemmistöön.
Kirkolliskokouksesta puhutaan usein eduskuntana. Kokoonpanoltaan ja valintatavaltaan kirkolliskokous ei kuitenkaan vastaa eduskuntaa. Kirkon jäsenet vaikuttavat sen kokoonpanoon vain välillisesti äänestäessään seurakuntavaaleissa seurakuntiin luottamushenkilöt. He valitsevat kirkolliskokouksen maallikkojäsenet. Papit äänestävät omat kiintiönsä ja piispat ovat ylähuone.
Helmikuun vaaleissa ehdokkaat ovat vaalilistoilla, joiden nimet eivät tavallisille kirkon jäsenille kerro mitään: Kevään kirkko, Tulkaa kaikki, Viinipuu, Usko ja Yhteys, Elävä kirkko kaupungissa. Nimien takana on perinteistä kiinnipitäviä, eri tavoin edistysmielisiä, kirkollista keskustaa ja myös puolueita.
Koko maassa ehdokkaita on 713. Heihin voi tutustua vaalien ehdokasgalleriassa kirkon verkkosivuilla. Viimeksi kirkolliskokoukseen pääsi kolme vantaalaista. Toivottavasti nyt ylletään vähintään samaan.
Jaa tämä artikkeli: