Pääkirjoitus: Joutavat juhlat
Kirkkopäivät eivät kiinnosta juuri muita kuin kirkollista eliittiä ja kristillisten tapahtumien hevijuusereita.
Kouvolassa vietettiin viime viikonloppuna Kirkkopäiviä. Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa, oi jospa oisit saanut olla mukana. Kirkkopäivät ovat joka toinen vuosi eri puolilla Suomea järjestettävä kirkollisen elämän katselmus. Seuraavien Kirkkopäivien oli määrä olla Helsingissä, vaan eivätpä ole, kun helsinkiläiset eivät niitä halunneet. Sen sijaan ne toteutetaan Turussa.
Kouvolassa moni kyseli, miksi Helsinki suhtautui niin nihkeästi asiaan. No, Helsingin kirkkoherrat ja muu kirkollinen johto ei halunnut panna tällaisiin joutaviin yhden viikonlopun pippaloihin seurakuntalaisten riihikuivaa rahaa 400 000 euroa, mitä tapahtumaa järjestävä Kirkkopalvelut edellytti. Lisäksi olisi pitänyt sitoa moiseen hurja määrä työvoimaa. Mukavaa, että Turulla on varaa.
Kirkkopäivien ideassa eikä ohjelmassakaan ei välttämättä ole vikaa. Ne eivät vain kiinnosta juuri muita kuin kirkollista eliittiä ja kristillisten tapahtumien hevijuusereita. Mukavaa on käydä tuttuja tapaamassa ja ystäviä halimassa, mutta kansanjuhlaa, jollaiseksi Kirkkopäiviä on yritetty luoda, niistä ei ole ikinä tullut. Tavallista kirkon rivijäsentä tällaiset tapahtumat eivät liikuta suuntaan eikä toiseen.
Edellisen kerran Kirkkopäivät järjestettiin Helsingissä suurella rahalla ja vaivalla vuonna 2003. Silloinkin ne hävisivät kaupungin melskeeseen kuin kuuluisa hyttysen yskös Saharaan. Tavallista helsinkiläistä kekkerit tuskin palvelivat. Kumma olisi, jos tästä ei olisi otettu opiksi.
Kirkossa valmistellaan jo kovaa vauhtia 2017 toteutettavaa reformaation merkkivuotta, jonka yhdeksi tapahtumaksi Kirkkopäiviäkin kaavaillaan. Koko kirkon tason päätoimikunnan ja lukuisien alatyöryhmien lisäksi valmistelua tehdään seurakuntatasolla. Suuri profeetta ei tarvitse olla ennustaakseen, että tällä kaavalla saadaan aikaan enimmäkseen pystyyn kuollutta pönötystä.
Tämän päivän ihmisiä vaivaavat monet arkisen elämän murheet ja ilot. Yksinäisyys, lasten ja nuorten kasvu, parisuhteet, henkilökohtainen hyvinvointi ja terveys, taloudellisen vaikeudet, ehkä elämäntapaan ja -katsomukseen sekä jumalasuhteeseenkin liittyvät kysymykset. Jospa kirkossa keskityttäisiin joutavien juhlien sijaan siihen, miten ihmisiä autettaisiin selviämään paremmin arkensa keskellä.
Kirjoittaja on Kirkko ja kaupunki -lehden päätoimittaja.
seppo.simola@evl.fi
Jaa tämä artikkeli: