Pääkirjoitus: Juuret pois väkivallalta
Useimmille uskonnollisille ihmisille uskonto on voimavara elämässä ja motiivi auttaa toisia. Mutta ikävä kyllä on myös niitä, joille uskonto on vihan ideologia. Sellaiset ihmiset löytävät uskontonsa opetuksista, pyhistä kirjoituksista ja historiasta perusteita syrjiä, alistaa ja jopa tappaa muita.
Tällä hetkellä ääri-ilmiöt riivaavat erityisesti islamia, mutta eivät muutkaan uskonnot ole niille immuuneja. Kirkkojen maailmanneuvoston kansainvälisiä suhteita pohtivassa komiteassa Englannin kirkon edustaja David Porter nosti viime viikolla kissan pöydälle.
Hänen mukaansa maailman uskonnollisten johtajien on syytä ottaa tosissaan se, että ääriainekset etsivät uskontojen perinteistä ja teksteistä oikeutusta väkivallalle. Niiden on yhdessä tutkittava, mihin asioihin fanaatikot tarttuvat levittäessään ajatuksiaan, ja torjuttava ne.
Parhaiten uskonnollista väkivaltaa voivat kitkeä uskonyhteisöt itse. Oleellista olisi, että islamilaisessa maailmassa niin uskonoppineet kuin tavalliset muslimit korottaisivat äänensä islamistista ideologiaa vastaan. On tosiasioiden kieltämistä väittää, ettei viimeaikaisilla terrori-iskuilla ollut mitään tekemistä islamin kanssa. Ikävä kyllä oli, sillä tekijät löysivät perustelunsa islamista – olkoonkin, että enemmistö muslimeista ymmärtää uskontonsa aivan toisella tavalla.
Uskonnollinen väkivalta on syy vahvistaa, ei vähentää, uskonnonopetusta. Tieto omasta ja toisten uskonnosta on paras tapa taistella uskonnon väärinkäyttöä vastaan. Oman uskonnon opetus on sitä paitsi hyvin tärkeää maahanmuuttajien kotouttamisessa.
Mielenkiintoista on sekin, että sekulaarin valtion nimiin vannovassa Ranskassa on nyt oivallettu vankilaimaamien tarpeellisuus. Kun vankilat ovat olleet terroristien korkeakouluja, on tärkeää, että vankiloissa on pappeja ja imaameja, jotka voivat vastata vankien hengellisiin tarpeisiin oikealla opetuksella.
Kirjoittaja on Vantaan Laurin päätoimittaja.
pauli.juusela@evl.fi
Jaa tämä artikkeli: