Pääkirjoitus: Kaverukset kryptassa
Tuomiokirkon kryptassa vietettiin mukava seurakuntailta viime torstaina. Tunnelma oli leppoisa, paikka paikoin peräti harras. Puhuttiin politiikasta ja sen arvoista. Keskustelijoina oli kohtuullisen nimivahvaa porukkaa. Kirkon puolelta peliin oli heitetty arkkipiispa, poliitikoista mukana oli neljä johtavaa ministeriä pääministeri etunenässä sekä neljän oppositiopuolueen johtajat.
Ehkä kirkon kilttiin imagoon sopii, ettei puoluejohtajia haastettu kärkkääseen keskusteluun. Isoja näkemyseroja ei kaivettu esiin oikeastaan muusta kuin pakolaispolitiikasta ja suhtautumisesta kehitysapuun. Puoluejohtajat jopa pyynnöstä kehuivat toisiaan vuolaasti. Heidän elekielensäkin kertoi, että kaveruksia tässä ollaan, vaikka eri puolueita edustetaankin.
Suomalainen politiikka on yhteistyöhakuista ja hyvä niin. Millään puolueella ei ole niin suurta voimaa, ettei se tarvitsisi kumppaneita pystyäkseen hallitsemaan maata. Kumppani voi vaalien jälkeen olla kuka tahansa, kuten viime vaalien jälkeinen laidasta laitaan muodostettu sateenkaarihallitus osoitti.
Yhteistyökyky on kansallinen voimavara. Valitettavasti se tekee poliittisesta keskustelusta myös hieman tylsää. Kansalle tulee helposti tunne, että on samantekevää, ketä äänestää vai äänestääkö ollenkaan. Kasvot saattavat vaihtua, mutta politiikan sisältö ei juurikaan. Poliitikoille on iso haaste osata kirkastaa oman vaihtoehtonsa paremmuus toisiin nähden. Demokratialle on tietysti arvo sinänsä sekin, että kasvoja voidaan tarpeen tullen vaihtaa.
Kirkon vinkkelistä on mukavaa, että puoluejohtajat noudattivat kutsua tulla keskustelemaan arvoista. Äityivätpä monet heistä kertomaan kirkkosuhteestaan ja kehumaan erilaisia kirkon toimia. Ainakin kryptassa näytti siltä, että puoluejohtajat ovat enimmiltään myös kirkon kavereita. Timo Soinin toistuva poissaolo kirkon arvoilloista kielii siitä, että jokin rasite luterilaisen kirkon ja hänen välillään on.
Puoluejohtajat ilmoittautuivat myös uskonnonvapauden kannattajiksi. Uskonnolle he toivoivat jopa lisää tilaa julkisessa keskustelussa. Olisiko kirkosta haastamaan vallitsevaa yhteiskunnan todellisuutta? Arkkipiispa näytti tässä vähän esimerkkiä tuomalla esiin, että muidenkin kuin talouden arvojen pitäisi vaikuttaa päätöksentekoon.
Kirjoittaja on Kirkko ja kaupunki -lehden päätoimittaja.
seppo.simola@evl.fi
Jaa tämä artikkeli: