Pääkirjoitus: Kehu kirkkoa
Oliko sinulla kiva ripari? Tai näyttikö sinusta siltä, että lapsessasi tapahtui jotain myönteistä kasvua rippikoulun aikana? Oletko ollut hautajaisissa, joissa vainaja on saatettu viimeiselle matkalle kunnioituksella hyvien sanojen, musiikin ja tunnelman antaessa lohtua vaikeassa elämäntilanteessa? Onko häämarssi kirkon holvistossa antanut uskoa rakkauteen, kauneuteen ja hyvyyteen?
Onko sairaalapappi tai kirkon perheneuvoja auttanut sinua tai tuttavaasi silloin, kun elämä on ollut kipeimmillään? Onko sinusta hyvä, että seurakunta jakaa ruokaa, halpoja aterioita, käyttökelpoisia vaatteita tai rahallista kriisiapua niille, joilla on isoja taloudellisia ongelmia? Vanhusten, yksinäisten, moniongelmaisten tai vammaisten auttaminen kai sentään on hyvä juttu?
Oletko kokenut jotain mieltä nostattavaa, kun Cantores Minores laulaa Tuomiokirkossa? Onko Temppeliaukion kirkon arkkitehtuurissa jotain, mikä sykähdyttää sinua? Ehkä olet päässyt viettämään hyvän hiljaisen hetken Kampin kappelissa. Hyvin hoidetun hautausmaan rauhassa saattaa olla jotain, mikä auttaa sinua uskomaan elämän voittoon katoavaisuuden keskellä.
Onko lapsellasi ollut hyvä olla seurakunnan perhekerhossa, päiväkerhossa, partiossa tai leirillä? Onko papin tai piispan puhe tai joku kirkon lehden juttu antanut sinulle uusia ajatuksia ja näkökulmia? Ovatko joulumusiikin konsertit, Kauneimmat joululaulut tai Jouluradio tuoneet elämääsi hyviä tuntoja ja tunnelmia? Mietipä vielä muita tilanteita, joissa kirkko on sinulle jotain hyvää joskus antanut.
Mikään ei ole niin helppoa kuin löytää jostain yhteisöstä vikoja. Kirkko, jolla on vuosisataiset perinteet ja rasitteet, iso jäsenkunta ja työntekijäjoukko, on kovin altis erilaisille virheille ja epäkohdille. Pinnallinen julkisuus ja kielteisyyteen taipuvainen somemaailma on mestari osoittamaan niitä sormella.
Tämän kulttuurin keskellä haastan sinut kehumaan kirkkoa. Nykyään minkä tahansa haukkuminen on helppoa. Kehuminen vaatii siviilirohkeutta, myös somessa. Kehu kirkkoa kerran viikossa, kerran kuussa, kerran neljässä vuodessa, ihan oman mielesi ja uskalluksesi mukaan. Tai käy ainakin äänestämässä kirkon vaaleissa kerran neljässä vuodessa.
Kirjoittaja on Kirkko ja kaupunki -lehden päätoimittaja.
seppo.simola@evl.fi
Jaa tämä artikkeli: