Pääkirjoitus: Kirkko on ääripäässä

Maahanmuuttokeskustelussa toiseen ääripäähän näytään laskevan kaikki, jotka eivät yksiselitteisesti pidä turvapaikanhakijoita pelkkänä ongelmana.

• 08.01.2016 14:30
• Seppo Simola

Näinä aikoina usko hyvyyden voimaan tuppaa joskus hiipumaan. Maailmalla soditaan ja poljetaan ihmisoikeuksia. Viimeksi mielivaltaisilta näyttävät teloitukset Saudi-Arabiassa ovat kiristäneet Iranin ja Persianlahden arabimaiden välejä ja samalla shiia- ja sunnimuslimien suhteita. Toivottavasti laineet näistä jännitteistä eivät ulotu tänne, missä näiden uskonsuuntien edustajia on jo runsaasti.

Koto-Suomessa on tullut tavaksi puhua ääripäistä etenkin ajankohtaiseksi tulleessa pakolaiskeskustelussa. Toista ääripäätä edustavat ne, jotka eivät suin surminkaan ottaisi tänne ketään perinteisestä suomalaisesta poikkeavaa. Huutamisen ja ennakkoluulojen kylvämisen lisäksi jotkut heistä ovat jo ryhtyneet kyseenalaisiin, jopa rikollisiin toimiin ulkomaalaisia ja erityisesti turvapaikanhakijoita kohtaan.

Toiseen ääripäähän näytään laskevan kaikki, jotka eivät yksiselitteisesti pidä turvapaikanhakijoita pelkkänä ongelmana. Riittää, että muistuttaa ihmisarvon kuuluvan kaikille ja että on valmis jopa jollakin tavalla auttamaan tänne tulleita. Kirkko arkkipiispansa johdolla kuuluu ehdottomasti tähän ääripäähän. Joidenkin kommenttien mukaan näihin toivottomiin suvakkeihin kuuluu tosin myös tasavallan presidentti jämerine puheineen.

Kirkon vastustajat käyttävät milloin mitäkin veruketta saadakseen ihmisiä eroamaan kirkosta. Milloin kirkko on liian konservatiivinen, milloin liian liberaali, milloin Yle-veron voi korvata eroamalla kirkosta. Viime vuonna yllykkeeksi riitti se, että kirkko auttoi turvapaikanhakijoita ja kirkonmiehet puhuivat liian suvaitsevasti heistä.

Pelkkien numeroiden valossa kirkon vuosi 2015 ei kuitenkaan ollut pöllömpi. Ennakkotietojen mukaan kirkosta erottiin yli kolmannes vähemmän kuin edellisvuonna, ja pienempiä erolukuja saa Helsingissäkin hakea vuodelta 2007. Samaan aikaan kirkkoon liittyminen on vähitellen lisääntynyt, ja viime vuonna tehtiin liittymisten uusi ennätys taas niin koko maassa kuin Helsingissäkin.

Ehkä on niin, että rasistinen maahanmuuttokriittinen ääripää on äänekkyydestään huolimatta pieni vähemmistö. Enimmiltään suomalaiset ovat maltillista tolkun kansaa. Yhä useammat näkyvät ymmärtävän, että kirkko kaikkine puutteineen sittenkin edustaa hyvyyden voimaa. Siihen ääripäähän voi ylpeänä kuulua.

Kirjoittaja on Kirkko ja kaupunki -lehden päätoimittaja.
seppo.simola@evl.fi