Pääkirjoitus: Kirkko vieraalla maalla
Jonkinlainen historiallinen rajapyykki on ohitettu. Suomessa asuu nyt enemmän muita vähemmistökieliä äidinkielenään puhuvia kuin ruotsinkielisiä. Helsingissä tämä rajapyykki ohitettiin jo ajat sitten. Nykyisin helsinkiläisistä vieraskielisiä on yli 12 prosenttia, kun ruotsinkielisiä on alle kuusi prosenttia. Monikielisyys ja monikulttuurisuus ovat meillä tosiasioita, pidettiinpä siitä tai ei.
Ihmisten virta on aikojen saatossa kulkenut enempi täältä pois kuin tänne. Sadattuhannet suomalaiset ovat muuttaneet muille maille vierahille. Kun maailma on käynyt yhä kansainvälisemmäksi, vie työ, opiskelu, rakkaus tai jokin muu syy suomalaisia yhä enemmän eripituisiksi jaksoiksi tai pysyvästi ulkomaille.
Erilaiset kirkolliset toimijat ovat usein auttamassa suomalaisia sopeutumaan elämään vieraalla maalla. Muun muassa merimieskirkot ja siirtolaisten muodostamat seurakunnat ovat suomalaisuuden keskuksia tai suorastaan keitaita vieraan kulttuurin keskellä. Niiden palveluksia ulkosuomalaiset käyttävät halukkaasti.
Omalla äidinkielellä toimiva seurakuntaelämä tukee myös täällä asuvia vieraskielisiä. Suuri osa maahanmuuttajista on kristittyjä, joille yhteistyö meidän kirkkomme kanssa on luonnollista. Luterilaisia heistä ei tietenkään ole kuin pieni osa. Se ei kuitenkaan saa haitata sitä, että he voivat esimerkiksi käyttää kirkon tiloja. Meillä pitää olla riittävästi ekumeenista pelisilmää, jotta voimme osaltamme edesauttaa tänne muuttaneiden sisartemme ja veljiemme kotoutumista.
Ihan auvoista, yksinkertaista ja helppoa ei yhteistyö vieraskielisten kanssa aina ole. Joidenkin kieliryhmien kristityt ovat jopa keskenään niin erimieliä, etteivät kykene yhteiseen seurakuntaelämään. Tämä tuntuu kovin oudolta. Me täkäläiset kristityt kun tuppaamme olemaan aina niin kovin yksituumaisia.
Monessa kohdin Helsingin seurakunnilla on vielä paljon puuhaa ja opettelemista ennen kuin yhteiselo erilaisten vieraskielisten ryhmien kanssa on kuosissaan. Mutta ei elämän aina tarvitse helppoa ollakaan. Haasteet on annettu vastattaviksi ja ongelmat ratkaistaviksi. On hyvä muistaa, että antaessaan saa ja etsiessään löytää. Seurakuntien etsiessä yhteistyön muotoja vieraskielisten kanssa saadaan kaupunkiimme myös ihan uudenlaista hengenelämän ja kulttuurien rikkautta.
Kirjoittaja on Kirkko ja kaupunki -lehden päätoimittaja.
seppo.simola@evl.fi
Jaa tämä artikkeli: