Pääkirjoitus: Kirkon kanta
Kirkon kannat eivät ole kiveen hakattuja, vaan kehittyvät aikojen muuttuessa ja ymmärryksen lisääntyessä.
Tämä kirjoitus ei ole kirkon virallinen kannanotto. Eipä edes Helsingin seurakuntayhtymän, vaikka sen julkaiseman lehden pääkirjoituksesta on kysymys. Onpahan vain lehden kanta, yksi puheenvuoro, jolle kukin antaa sen painoarvon, minkä haluaa. Helsingin kirkon päättäjät ovat antaneet lehdelle suorastaan tehtävän käydä kirkollista ja yhteiskunnallista keskustelua.
Arkkipiispa ja muut piispat osallistuvat myös eri keskusteluihin. He käyttävät puheenvuoroja, joskus vastakkaisiakin. Nekään eivät ole kirkon virallisia kantoja.
Monet kirkon ihmiset esittävät mielipiteitä, joilla on erilainen painoarvo riippuen esittäjästä ja perustellusta sisällöstä. Kirkolliskokouksen päätökset ovat pelkistetyimmillään kirkon kanta. Valitettavasti nekin ovat usein monitulkintaisia.
Jeesuksen esimerkki ja kirkon perintö kutsuu meitä uudistumaan eikä jämähtämään vanhoilleen."
Kirkon kannat muuttuvat aikojen kuluessa. Pitkään luonnollista oli orjuus. Luther piti aikoinaan sääty-yhteiskuntaa Jumalan säätämänä järjestyksenä. Viime vuosikymmeninä kirkon kantoja ovat olleet muun muassa, ettei eronneita saa vihkiä uudelleen avioliittoon eikä naisia päästää pappisvirkaan.
Aikojen muuttuessa ja ymmärryksen lisääntyessä kirkon kannat ovat kehittyneet. Jotkut haluaisivat kieltää piispoilta, papeilta ja jopa kirkollisilta lehdiltä puheenvuorot, jotka asettavat kirkon viralliset kannat kyseenalaisiksi. Mutta miten kummassa niitä voidaan arvioida uudelleen, ellei juuri keskustelujen kautta? Pitäisikö piispojen ja muiden kirkollisten toimijoiden pidättäytyä keskusteluista julkisuudessa ja käydä niitä vain salassa? Johtajien tehtävä on johtaa myös muutosta.
Kirkollisessa ajattelussa ja uskon sisällössä on paljon sellaista, mitä kukaan vakavasti otettava taho ei haluakaan muuttaa. Kristillisen uskon ydinsanoma on ja pysyy. Siihen kuuluu muun muassa Jumalan armollisuus, Kristuksen keskeinen merkitys Jumalan ja ihmisen välisen yhteyden avaimena, lähimmäisen rakkaus etiikan perustana ja Luojan luoman maailman varjeleminen.
Silti se, mitä tästä ytimestä seuraa, on alati uudelleen arvioitavana. Jeesus itse oli melkoinen uudistaja. Oma kirkkomme on uskonpuhdistuksen kirkko. Vietämme kohta reformaation, uudelleen muotoilemisen, merkkivuotta. Jeesuksen esimerkki ja kirkon perintö kutsuu meitä uudistumaan eikä jämähtämään vanhoilleen.
Jaa tämä artikkeli: