Pääkirjoitus: Kirkon ovet käyvät
Kun kirkko pitää ovia auki asunnottomille, jotkut närkästyvät, kun kirkko auttaa vääriä ihmisiä. Toisille se taas on syy tulla kirkon jäseneksi.
Joulukuu on kirkollisten perinteitten aikaa. Jo melko vakiintuneen perinteen mukaan suomalaisia eroaa kirkosta eniten joulukuussa. Syyt ja selitykset vaihtelevat vuosittain. Milloin kirkossa ollaan liian tiukkapipoja, milloin liian suvaitsevaisia, milloin vedotaan Yle-veroon ja milloin taas kirkko hyysää maahanmuuttajia.
Viime vuosina kirkon ovista on käyty enenevässä määrin myös toiseen suuntaan. Kirkkoon liittyminen ei keskity erityisesti loppuvuoteen, mutta usein erilaiset kirkkoa koskevat keskustelut osuvat tähän ajanjaksoon. Nykyään näissä puheenvuoroissa nousee usein esiin ajatus, että kirkkoon ehkä kannattaisi liittyä ihan vain kannatuksen vuoksi, vaikkei sen uskoa aivan omakseen kokisikaan.
Viime viikkoina kirkko on ollut vahvasti esillä julkisuudessa, kun kirkon ovet ovat käyneet ihan konkreettisesti. Niitä on pidetty auki, jotta asuntoa vailla olevat ovat päässeet yöpymään. Tämä on ollut pitkästä aikaa väkevin saarna, mitä kirkossa on kuultu. Teot ovat puhuneet.
Hyvän saarnan lailla tämäkin on herättänyt monensuuntaisia ajatuksia ja tunteita. Jotkut ovat suivaantuneet siitä, että kirkko ottaa helmoihinsa ihmisiä, joiden ei oikeastaan täällä kuuluisi ollakaan. Toisten mielestä taas kirkko tekee nyt juuri sitä, mitä se on kutsuttu tekemään. "Minä olin outo ja te otitte minut huoneeseenne. Kaikki mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle", sanoi Jeesus.
Vaikka tosiasioilla ei nykyisessä ilmapiirissä ja sosiaalisen median yksinkertaisten "kirkko hyysää maahanmuuttajia" -iskulauseiden rinnalla tunnu olevan paljon painoa, sanottakoon kuitenkin: Suuri osa kirkoissa yöpyneistä on ollut ihan supisuomalaisia asunnottomia. Kirkko ei piilottele ketään, vaan toimii yhteistyössä viranomaisten kanssa. Kirkko hoitaa tässä tapauksessa vain väliaikaisesti asiaa, joka kuuluisi yhteiskunnan hoidettavaksi, mutta josta kukaan muu ei ole ottanut koppia.
Kirkon ovien auki pitäminen on paljastanut suomalaisista yllättäviä piirteitä. Jotkut suhtautuvat perin nuivasti lähimmäisen hätään. Toisaalta löytyy paljon niitä, jotka haluavat ihan teoillaan olla auttamassa. Vapaaehtoisia auttajia näihin majoituksiin liittyviin tehtäviin näyttää tulevan ovista ja ikkunoista.
Seppo Simola
seppo.simola@evl.fi
Kirjoittaja on Kirkko ja kaupungin päätoimittaja.
Jaa tämä artikkeli: