Pääkirjoitus: Kolme päivää

Pääkirjoitus: Kolme päivää

Useimmat asiat historiassa etenevät vähittäisten muutosten kautta, mutta on myös hetkiä, jotka mullistavat koko kehityksen suunnan. Joskus nuo hetket ovat aikalaisillekin selviä, mutta toisten merkitys aukeaa vasta vähitellen.

Kun uskonnolliselle eliitille ja roomalaiselle miehitysvallalle kiusallinen saarnamies tapettiin ristille, hankala episodi näytti saavan pisteen. Taas yksi kapinallinen oli raivattu pois tieltä, niin kuin lukemattomat ennen häntä ja hänen jälkeensä. Jeesuksen seuraajat, opetuslapset, olivat paenneet peloissaan. Mikä olisi tehokkaampi pelote kuin kuolemanrangaistuksena erityisen kivulias ja häpeällinen risti? Kuka haluaisi vielä seurata hänen esimerkkiään? Vallanpitäjät voivat pestä kätensä tapahtuneesta.

Jotakin merkillistä kuitenkin tapahtui. Sellaista, jota opetuslastenkin oli ensin vaikea käsittää. Teloitusta seurasi hiljainen sapatti ja sitten kolmas päivä. Aamulla haudalle tulleet naiset löysivät sen tyhjänä. Sitten he ja toivonsa menettäneet opetuslapset kertoivat kohdanneensa ylösnousseen Jeesuksen.

Mitä tapahtui, on uskon asia. Jotakin ainutlaatuista sen on kuitenkin täytynyt olla, sillä muuten moinen väite olisi hiipunut omaan mahdottomuuteensa. Kolme päivää pitkäperjantaista pääsiäisaamuun käynnistivät liikkeen, jonka jälkeen maailma ei ollut entisensä. Se on fakta, jota ei voi kiistää.

Miljardeille nykyään eläville ja miljardeille meitä ennen eläneille nuo kolme päivää tekivät vielä enemmän. Ne mullistivat oman elämän historian, toivat siihen toivon, että kuolemalla ei ole viimeistä sanaa.

Kirjoittaja on Vantaan Laurin päätoimittaja.
pauli.juusela@evl.fi

Jaa tämä artikkeli: