Pääkirjoitus: Kummiudessa on voimaa
Kummeille tarjotaan oivallista tilaisuutta kasvattaa kummilapsiaan kestäviin elämänarvoihin, kuten IFK:n kannattamiseen.
Rakkaan kummitädin muistoksi. Arkun äärellä monesti kuultu lause. Kummius on parhaimmillaan elinikäinen molemmin puolin paljon antava ihmissuhde. Valitettavan usein kummisuhde myös katkeaa. Elämän kiemurat, muun muassa avioerot, saattavat sotkea yhteyksiä myös kummilasten ja -vanhempien välillä. Joskus tiet ajautuvat muuten vain erilleen tai ei oikein löydetä luontevaa tapaa olla yhdessä
Syntymäpäivä- tai joulumuistamisten lisäksi monet kummit viettävät muutenkin niin sanottua laatuaikaa kummilastensa kanssa. Käydään retkillä, elokuvissa, ostoksilla, syömässä tai mitä ikinä keksitäänkään. Syntyy yhteisiä kokemuksia ja sidoksia, jotka kestävät. Kummi voi olla jopa varaventtiili, joka tukee silloin, kun jotain pätkii lapsen ja vanhempien välillä. Vastavuoroisuus toteutuu elämän myötä monin muodoin.
Uuden, oivan virityksen kummisuhteeseen tarjoaa Helsingin IFK. Perinteikkäässä Nordiksen hallissa järjestetään ensi viikolla erityinen kummipeli. Seurakunnat ovat mukana yhteistyössä omalla osastollaan. Oivallinen tilaisuus kasvattaa kestäviin elämänarvoihin, kuten IFK:n kannattamiseen. Stadilaista ei harmita muu kuin se, että TPS ja Tappara ovat ehtineet toteuttaa vastaavia virityksiä aiemmin.
Alkuperäinen kirkollinen kummin tehtävä on olla kasteen todistajana ja osallistua lapsen kristilliseen kasvatukseen. Siksi ainakin virallisilta kummeilta edellytetään yhä kirkon jäsenyyttä. Kasteen lisäksi kirkollisissa yhteyksissä kummiutta toteutetaan hienolla ja kauniilla tavalla esimerkiksi osallistumalla konfirmoitavan tai koulunsa aloittavan siunaamiseen.
"Aidoimmillaan kristillinen kasvatus ei ole mitään keinotekoisia Jeesus-juttuja."
Monet kokevat hankalaksi kummiuden hengellisen puolen toteuttamisen. Ei oikein osata luontevasti puhua jostain Jeesus-jutuista. Mutta ei sen tarvitse mitään ihmeellistä ja keinotekoista olla. Ihan hyvä tapa voisi olla esimerkiksi ottaa perinteeksi käydä kummilapsen kanssa laulamassa Kauneimpia joululauluja tai Suvivirttä.
Aidoimmillaan kristillinen kasvatus ei ole mitään keinotekoisia Jeesus-juttuja. Se on lapsen auttamista kasvamaan tasapainoisena ihmisenä, kunnioittamaan ja arvostamaan itseään, lähimmäistään, ympäristöään ja Luojaansa. Parhaiten se onnistuu elämällä rinnakkain ja esimerkin voimalla. Vaikka siinä, miten lätkämatsissa käyttäydytään.
Jaa tämä artikkeli: