Pääkirjoitus: Kuningas saapuu nöyränä
Kristinusko on siitä erikoinen, että Jumala tulee ihmisen luo haavoittuvana.
Vaikka pääsiäinen on kristikunnan suurin juhla, niin Suomessa se on käytännössä adventin ja joulun aika. Silloin tiensä kirkkoon löytää myös moni sellainen, joka muuten ei sinne vuoden aikana eksy. Messuissa riittää väkeä, Kauneimmat joululaulut herkistävät laulamaan ja kirkkokonsertit täyttyvät kuulijoista. Moni virittää radionsa Jouluradion taajuudelle.
Kaupoissa joulua on aloiteltu jo pitkään, mutta kirkossa joulun odotus – ei vielä juhlan täyttymys – alkaa ensimmäisestä adventista. Adventin messuissa ihmiset laulavat Hoosiannaa, 1795 sävellettyä virttä, jossa kerrotaan Daavidin pojan eli Messiaan tulosta. Hoosianna on suomennettuna "oi auta, pelasta".
Alun perin odotettiin vapauttajaa, joka pelastaisi kansansa vieraan vallan alaisuudesta. Kristityille pelastaja on Kristus, joka kukistaa tässä maailmassa vallitsevan pahan ja kuoleman vallan. Mikä voisi juuri nyt olla ajankohtaisempi sanoma kuin se, että lopulta hyvä voittaa?
Ensimmäinen adventti on kirkkovuoden kolmanneksi suosituin pyhä. Jännittävää kyllä, sen raamatuntekstit eivät kuitenkaan vie kuulijaa jouluun vaan pääsiäisen aikaan, palmusunnuntaihin. Adventin sanoma kertoo kuninkaasta, joka saapuu pääkaupunkiinsa nöyränä, aasilla ratsastaen, ei sotajoukkojen saattamana, valtaa uhkuen. Raamatun sanoma on usein vastakkainen sen kanssa, kuin mitä maailmassa yleensä arvostetaan.
Kristinusko on siitä ainutlaatuinen uskonto, että se kertoo Jumalasta, joka tulee ihmisen luo haavoittuvana ja jopa jättäytyy ihmisen armoille. Jeesus syntyy eläinsuojassa, elää varhaislapsuutensa pakolaisena, tekee ruumiillista työtä, rakastaa niitä, jotka ovat muiden silmissä arvottomia ja kohtaa toisinajattelijan väkivaltaisen kuoleman. Eikä kertomus pääty tähän, vaan toivoon, ylösnousemukseen. Juuri siksi Hoosiannaa on niin riemullista laulaa.
Kirjoittaja on Vantaan Laurin päätoimittaja.
pauli.juusela@evl.fi
Jaa tämä artikkeli: