Pääkirjoitus: Kuokkavieras kukkarolla
Dopingissa on puhuttu harmaasta alueesta, taloudessa vastaava termi on harmaa talous. Harmaasta tulee mieleen, että tehdään jonkinlaista pientä vilppiä, josta ei ole suurta haittaa kenellekään.
Oikeasti harmaassa taloudessa on kyse isoista rahoista. Aivan kuin takavuosien mainoksessa, jossa kerrottiin myymälävarkaan syövän pöydässäsi, myös harmaa talous käy jokaisen kukkarolle. Se aiheuttaa yhteiskunnalle 4–5 miljardin euron vuosittaiset verotulojen menetykset, jotka pitää korvata milläs muulla kuin verottamalla.
Vaikka uudessa hallitusohjelmassa ilmiöön luvataan puuttua aiempaa tehokkaammin, on eri asia toteutuuko tämä oikeasti. Harmaan talouden kitkeminen vaatii tiukempaa lainsäädäntöä ja enemmän resursseja esimerkiksi poliisille ja verottajalle. Aina, kun puhutaan lainsäädännöstä, löytyy niitä, jotka varoittavat liiallisesta puuttumisesta markkinoiden toimintaan. Ja kun esitetään tutkintaan lisää resursseja, todetaan, ettei se onnistu, kun samaan aikaan pitää leikata budjettia.
Yksi harmaata taloutta tukeva järjestelmä saattaa paradoksaalista kyllä olla kilpailuttaminen. Hyvä asia kääntyy itseään vastaan, jos se johtaa siihen, että ainoa käytännössä ratkaiseva tekijä on hinta. Seurauksena on esimerkiksi rakennusalalla alihankintojen loputon ketju. Sen loppupäässä on suuri houkutus viilata hintaa alaspäin veronkierrolla, palkkojen maksamisella pimeästi tai hankkimalla ulkomaista työvoimaa, joka ei ole niin tarkka oikeuksistaan ja työnantajan velvoitteista.
Ravintola-alalla houkutus myydä ilman kuittia on myös ilmeisen suuri. Sunnuntain Helsingin Sanomien uutinen, jonka mukaan kymmenellä prosentilla kaupungille palveluita tai tavaroita myyneistä yrityksistä on epäselvyyksiä taloudenpidossaan, kertoo ilmiön yleisyydestä.
Kenen etu on ylläpitää tällaista systeemiä? Eikö tästä kärsi ennen kaikkea rehellinen, asiansa kunnolla hoitava yrittäjä? Luulisi, että elinkeinoelämän etujärjestöt olisivat eturivissä vaatimassa harmaata taloutta kuriin. Jos ne todella korottaisivat äänensä ja vaatisivat tiukasti valvonnan lisäämistä ja kovempia rangaistuksia, poliitikot seuraisivat nopeasti perässä.
Kirjoittaja on Vantaan Laurin päätoimittaja.
pauli.juusela@evl.fi
Jaa tämä artikkeli: