Pääkirjoitus: Laki tulee, oletko valmis
Avioliittolaki muuttuu, mutta kirkko ei ole siihen valmis.
Armon vuonna 2017 Suomessa astuu voimaan niin sanottu tasa-arvoinen avioliittolaki. Mikään ei viittaa siihen, että kirkko muuttaisi sen myötä virallisia käytäntöjään. Kirkolliskokous otti viime viikolla kannan, jonka mukaan uusi laki ei anna papille oikeutta eikä velvollisuutta vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja. Moni kirkon piirissä toivoisi, että tällainen vihkiminen olisi mahdollinen.
Kirkko on muutenkin ihmeissään lakimuutoksen vuoksi. Niin erisuuntaisesti asiasta ajatellaan sen eri tasoilla piispoja myöten. Ainoa, mistä osataan päättää, on että asiasta pitää keskustella. Sitähän ei ole tehtykään kuin muutama vuosikymmen. Jatketaan siis jauhamista, kun ei muutakaan voida.
Varmaa on, että löytyy sankaripappeja, jotka haluavat lähteä mittaamaan kirkolliskokouksen kannan pitävyyttä ja kaikesta huolimatta vihkivät homopareja. Näiden toimitusten jälkeen syntyy mielenkiintoisia oikeustapauksia. Onko väärin toimitettu vihkiminen pätevä? Mitä tehdään näille uppiniskaisille papeille? Selvää on, että jos heitä rangaistaan pahemman kerran, he saavat pukea ylleen marttyyrin viitan.
Muun muassa Ruotsin, Tanskan ja Islannin kirkot vihkivät myös samaa sukupuolta olevia pareja. Tulikiviä ei ole satanut taivaasta, kirkot eivät ole hajonneet eikä muutakaan kohtalokasta tapahtunut. Meillä tällainen vihkiminen ei kuitenkaan lähivuosina toteudu tuntien meikäläisen kirkollisen ilmapiirin ja päätöksentekokoneiston määrävähemmistösääntöineen.
Kirkkolaivamme purjehtii siis armon vuoteen 2017 vailla selvää ratkaisua ja vahvasti eri suuntiin tähdäten. Ei se mitään, kyllä kirkkolaiva nämäkin tyrskeet kestää. Elävä elämä ajaa päätöksenteon ohi. Erilaiset viritykset samaa sukupuolta olevien parien kanssa rukoilemisesta, heidän siunaamisestaan ja epävirallisesta vihkimisestään rehottavat, eikä koneisto mahda sille mitään. Kestää aikansa, mutta viralliseen vihkimiseenkin vähitellen kypsytään.
Armon vuonna voisi harjoitella myös armollisuutta toisin ajattelevia kohtaan. Voisi suhtautua esimerkiksi kirkon päätöksentekoa hallitseviin konservatiiveihin niin, että he ovat kyllä ihan vilpittömiä kristittyjä ja täysivaltaisia seurakunnan jäseniä. Heillä on oikeus mielipiteisiinsä, kunhan eivät harjoittaisi tätä taipumustaan julkisesti.
Kirjoittaja on Kirkko ja kaupunki -lehden päätoimittaja.
seppo.simola@evl.fi
Jaa tämä artikkeli: