Pääkirjoitus: Lämpimään yöksi

Pääkirjoitus: Lämpimään yöksi

On häpeällistä, että keskellämme elää kodittomia ihmisiä, jotka eivät pääse edes yöpymään lämpimässä. Kirkko yrittää nyt antaa ongelmaan ensiapua.

Pohjoismaiseen hyvinvointiyhteiskunnan malliin kuuluu, ettei kenenkään tarvitse nääntyä nälkään eikä kylmään. Ihan aukottomasti malli ei meillä toimi. Siitä kertovat muun muassa yhä pitenevät leipäjonot ja pakkasessa öitään värjöttelevät ihmiset. Näin ei saa jatkua. Turvaverkon aukot on paikattava.

Kirkon diakoniatyö, kristillisestä lähimmäisenrakkaudesta nouseva hädässä olevien palveleminen, yrittää voimiensa mukaan antaa apua sinne, mihin muu apu ei yllä. Siitä ei kuitenkaan saa tulla osa järjestelmää, jolle yhteiskunta sysää itselleen kuuluvia tehtäviä. Mitään almuyhteiskuntaa emme halua, sillä heikoimmilla olevista huolehtiminen kuuluu meille kaikille yhteisesti.

 

Keskellämme elää kodittomia ihmisiä, lähimmäisiä, joilla ei ole paikkaa, mihin pääsisivät lämpimässä edes yöpymään. Se, ettei heidän asiaansa ole hoidettu, on häpeällistä. Helsingissä kirkko on nyt tarttunut tähän asiaan. Hermannin diakoniatalossa on yönsä voinut viettää pyhäinpäivästä lähtien muutama kymmenen ihmistä.
 

Ketteryys ei ole ensimmäinen mielikuva, joka kirkosta tulee mieleen."
 

Nyt ovat myös kirkot avaamassa oviaan vuorotellen talvisiksi öiksi. Sitä, miten asia käytännössä hoidetaan, vielä hiotaan. Pelkästään kirkon työntekijöiden voimin tämä ei onnistuisi. Innokkuutta tulla lähimmäisen avuksi vapaaehtoispohjalta kuitenkin tuntuu kaupungissamme löytyvän. Tämä on toivon merkki tässä kylmäksi käyneessä maailmassa.

 

Selvää on, etteivät kirkot mitään lopullista ratkaisua asunnottomuuteen yleensä saati erityisesti niin sanottujen romanikerjäläisten ongelmiin voi tuoda. Kysymys on ensiavusta sekä hätähuudosta ja kädenojennuksesta kaupunkiin päin. Kirkko haluaa omalta osaltaan etsiä ratkaisuja ja antaa yhteistyössä oman panoksensa vaikeiden asioiden hoitamiseen.

Ketteryys ei ole ensimmäinen mielikuva, joka kirkosta tulee mieleen. Helsingin seurakunnilta sitä on viime vuosina kuitenkin jossain määrin löytynyt muun muassa turvapaikanhakijoiden majoittamisessa. Sitä, mitä lämpimien kirkkojen tarjoamisesta kodittomien yöpymiseen todella seuraa, ei etukäteen tiedetä. Joskus on lähimmäisten auttamiseksi vain syytä lähteä pelkäämättä liikkeelle ja katsoa, mitä tapahtuu.

Seppo Simola
seppo.simola@evl.fi
Kirjoittaja on kirkko ja kaupungin päätoimittaja.

Jaa tämä artikkeli: