Tuleva presidentti Sauli Niinistö aloitti vaalien jälkeisen aamunsa lumitöillä. Jatkossa hän tuskin pihaansa itse auraa, mutta muuten töitä riittää. Presidentti kohtaa työssään monenlaisia haasteita sekä arvovaikuttajana että ulkopolitiikan johtajana.

Niinistö on itse ottanut esille kaksi asiaa, joihin hänen varmaan toivotaan vaikuttavan. Ensimmäinen on se, että Niinistö on luvannut pyrkiä koko kansan presidentiksi. Jotta hän tässä onnistuu, hänen on tuotava keskusteluun niiden ihmisten huolet ja toiveet, jotka nyt ovat jääneet syrjään.

Vaalien äänestysprosentissa näkyi se, että syrjäseuduilla palvelujen katoaminen ja väen väheneminen on johtanut toivottomuuteen ja passiivisuuteen. Osa ei viitsinyt vaivautua uurnille, koska koki, ettei kumpikaan ehdokas aja hänen asiaansa. Tosin Niinistö ja Haavisto tekivät molemmat paljon töitä vakuuttaakseen päinvastaista ja kiersivät maakunnissa. Tätä työtä Niinistön kannattaisi jatkaa, tehdä samoin kuin Martti Ahtisaari aikanaan, vaikka häntä silloin maakuntakierroksista moitittiin.

Toinen Niinistön esittämä haaste on lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisy. Tämä on ongelma, joka ei koske vain osaa Suomesta, vaan on myös Etelä-Suomen ja suurten kaupunkien asia. Niinistö aikoo asettaa työryhmän asiaa selvittämään. Tämä ei kuitenkaan riitä, vaan työryhmän esityksiin pitäisi myös tarttua. Tähän puolestaan tarvitaan presidentin, hallituksen, eduskunnan ja kansalaisyhteiskunnan yhteistyötä.

Haaviston tavassa toimia on paljon sellaista, jonka toivoisi jatkossa näkyvän niin tulevan presidentin työssä kuin laajemminkin politiikassa. Haavisto rakensi siltoja, ojensi sovinnon kättä ja ylitti vastakkaisten ideologioiden välisiä muureja. Tämä ei ole harmaata konsensusta, vaan sitä erimielisyyden etiikkaa, josta piispa Irja Askola on aiemmin puhunut. Konservatiivit–liberaalit-kahtiajaon ylittämiseksi tarvitaan erilaisten ihmisten ja näkemysten kohtaamista, ei jyrkkää jyräämistä.

Presidentin suurimmat haasteet odottavat kuitenkin ulkomailla: Euroopan talouskriisi, Syyrian ja Iranin tilanne, mahdollinen turvallisuusneuvoston jäsenyys. Maailmalla riittää kriisejä, joissa Niinistölle voisi olla apua myös Haaviston kokemuksesta.

Kirjoittaja on Vantaan Laurin päätoimittaja.
pauli.juusela@evl.fi