Pääkirjoitus: Mahdolliselle hallitukselle
Uuden hallituksen saaminen Suomeen on vaikuttanut Mission Impossible -elokuvan jatko-osalta. Vaalitulos palautti kerralla ideologisen väännön Suomen politiikkaan, mutta aikaansai samalla sen, että kompromissien teko — mikä monipuoluejärjestelmässä on välttämätöntä — on entistä vaikeampaa. Vaikka hallitus lopulta syntyy, on toinen juttu, miten pitkään se kestää.
Sateenkaarihallitus kariutui loppumetreillä veropolitiikkaan, mutta perusturvan nostosta siinä oltiin ilmeisesti aika yksimielisiä. Sosiaalinen oikeudenmukaisuus pitää joka tapauksessa säilyttää uuden hallituksen ohjelmassa, sillä leipäjonojen pituus ei ole kunniaksi Suomelle. Jos perusturvaa nostetaan, niin toivoa sopii, että päätöstä ei vesitetä leikkaamalla köyhien toimeentuloa jostain muualta. Arkkipiispa Kari Mäkisen viesti edellisille hallitusneuvottelijoille kannattaa muistaa: ensin on katsottava niiden tilannetta, jotka ovat yhteiskunnassa kaikkein heikoimmilla.
Toivoisin kovasti myös sitä, että kehitysyhteistyö ei olisi ensimmäisenä leikkauslistalla. Suomalaisia köyhiä ja maailman köyhiä ei pidä asettaa vastakkain. Kehitysyhteistyön kehittäminen on enemmänkin sisällöllinen kysymys: aina pitää kysyä sitä, missä apu on tehokkainta ja keitä sillä autetaan. Heikoimmat on tässäkin asetettava etusijalle.
Suuri kysymysmerkki on, löytävätkö hallituspuolueet todella kestävän yksimielisyyden siitä, millaista EU-politiikkaa Suomessa tulevina vuosina tehdään. Puolueilla on periaatteensa, mutta niihin ei pidä hirttäytyä. Pitää hakea ratkaisu, joka on Suomen kokonaisedun kannalta järkevä, jolla Suomi pysyy Euroopan ytimessä arvostettuna jäsenmaana ja johon hallitus kokonaisuudessaan sitoutuu. Riippumatta siitä, ketkä ovat hallituksessa, on selvää, että siellä pitää kantaa vastuuta eikä kerätä irtopisteitä gallupeja varten.
Vaikka ei tunnu mukavalta, niin toivelistalle on pakko lisätä vielä yksi asia. Suomen talouden kestävyysvaje on sellainen, että hallituksen ja eduskunnan pitää pystyä tekemään vaikeita päätöksiä. Sellaisia, että emme itse tulevina vuosina joudu Kreikan tielle keräämään kolehtia muilta EU-mailta.
Kirjoittaja on Vantaan Laurin päätoimittaja.
pauli.juusela@evl.fi
Jaa tämä artikkeli: