Pääkirjoitus: Martta ja Maria
Kristinuskossa on kyse siitä, tapahtuuko Jumalan tahto myös maan päällä niin kuin taivaassa. Jos ei näytä tapahtuvan, on meidän tehtävä asialle jotakin.
Jeesuksen juttu laupiaasta samarialaisesta kuuluu yleissivistykseen, en siis kertaa sitä tässä. Kertomuksessa ihmiset jaetaan hyviin ja huonoihin sen mukaan, miten he suhtautuvat apua tarvitsevaan lähimmäiseen. Itse asiassa koko tarina on Jeesuksen vastaus hänelle esitettyyn kysymykseen, että kuka muka on minun lähimmäiseni.
Jeesuksen vastauksen ydin on siinä, että mistä minä tiedän, kuka minun lähimmäiseni on. Silti pitää auttaa, kun toinen on avun tarpeessa. Että toisen ihmisen tarve velvoittaa minua riippumatta siitä kuka hän on ja kuka minä olen häntä auttamaan.
Kristinusko ei ole vain taivastelua eikä vain tulevaan elämään kurottelua. Kyse on siitä, tapahtuuko Jumalan tahto myös maan päällä niin kuin taivaassa.
Ja jos ei näytä tapahtuvan, meidän on kristittyinä tehtävä asialle jotakin.
Oli aika, eikä siitä ole kovin kauan, kun toiset kristityt katsoivat, että oikeaa hengellisyyttä on se kun rukoillaan mahdollisimman paljon ja mahdollisimman hartain kielikuvin. Toiset kristityt taas katsoivat, ettei sen rukoilemisen kanssa ole niin tarkkaa, kunhan toimitaan mahdollisimman aktiivisesti oikeudenmukaisemman maailman ja ihmisoikeuksien puolesta.
Toisen ihmisen tarve velvoittaa minua riippumatta siitä kuka minä olen häntä auttamaan."
Hengellisyys ja yhteiskunnallisuus nähtiin toisensa pois sulkevina vaihtoehtoina.
Tämä omituinen kahtiajako ei ole täysin joutunut kadotukseen, minne se kokonaan kyllä joutaisi. Varsinkin näillä leveyspiireillä se sinnittelee ikävä kyllä edelleen.
Voisimme hakea esimerkkejä vaikkapa Saksasta, missä luterilaiset kirkot toimivat jo DDR:n aikana tärkeinä kokoontumispaikkoina: yhteiskunnalliset muutokset ja rukous kietoutuivat saumattomasti yhteen. Katoliselta puolelta mallia voisi hakea Roomasta ja St. Egidion yhteisöstä, jossa radikaali toiminta syrjittyjen kanssa ja puolesta yhdistyy muodoltaan hyvin perinteiseen yhteiseen rukoukseen.
Jeesuksen ystävistä Martta ahersi ja piti huolta toisten hyvinvoinnista. Hänen sisarensa Maria taas istui hiljaa Mestarin jalkojen juuressa. Jos mielii seurata Kristusta, kannattaa ottaa oppia kummastakin siskosta.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Pääkirjoitus: Loppu apartheid-opetukselle
PuheenvuorotOrtodoksit, katolilaiset, luterilaiset, juutalaiset, muslimit, buddhalaiset ja uskontokuntiin kuulumattomat pohtivat nykyään hyvän elämän edellytyksiä omissa lokeroissaan.