Puheenvuorot

Pääkirjoitus: Loppu apartheid-opetukselle

Ortodoksit, katolilaiset, luterilaiset, juutalaiset, muslimit, buddhalaiset ja uskontokuntiin kuulumattomat pohtivat nykyään hyvän elämän edellytyksiä omissa lokeroissaan.

21.09.2017 09:20
Jaakko Heinimäki

Kun uskonnontunnilla aletaan käsitellä ortodoksista uskontoa, luokasta poistetaan ortodoksiset oppilaat. Sama juttu muslimien kanssa, kun islam tulee käsittelyyn.

Ei heitä tietenkään poisteta luokasta vain kyseisten tuntien ajaksi – eri uskontokuntiin kuuluvat opiskelevat uskontoa muutenkin omissa ryhmissään. Ortodoksit, katolilaiset, luterilaiset, juutalaiset, muslimit, buddhalaiset ja uskontokuntiin kuulumattomat pohtivat hyvän elämän edellytyksiä ja metafyysisiä juttuja kukin omissa lokeroissaan.

Siinä ei ole mitään järkeä.

Miksi et-tunnilla pitäisi pohtia kristinuskoa ilman että luokan luterilaiset ovat keskustelussa mukana?

Tällä hetkellä Suomessa annetaan kolmentoista eri uskontokunnan uskonnonopetusta ja uskontokuntiin kuulumattomat opiskelevat elämänkatsomustietoa.

Katsomusaineiden tarkoitus on paitsi perehdyttää omaan uskontoon ja elämänkatsomukseen, myös tutustuttaa toisiin uskontoihin ja katsomuksiin ja edistää niiden välistä ymmärrystä ja vuorovaikutusta.

Miksi ihmeessä tämän pitäisi tapahtua kokonaan erillään? Miksi elämänkatsomustiedon tunnilla pitäisi pohtia kristinuskoa ilman että luokan luterilaiset ovat keskustelussa mukana?

Uskonnonopetuksen taso vaihtelee huomattavasti uskontokunnasta riippuen. Luterilaisen ja ortodoksisen uskonnon opettajat ovat enimmäkseen hommaansa maailman parhaiten koulutettuja huippuammattilaisia. Vähemmistöuskonnoissa pätevien opettajien löytäminen tuottaa usein vaikeuksia.

Ajatus kaikille yhteisestä uskonto- ja katsomustiedosta arveluttaa sekä vähemmistöuskontoja että elämänkatsomustiedon kannattajia. He pelkäävät, että kaikille yhteisestä katsomusaineesta tulisi käytännössä ripauksella eksotiikkaa maustettua luterilaista uskonnonopetusta.

Tuo huoli nousee epäluulosta, että enemmistö väistämättä nielaisisi kitaansa vähemmistön. Uskonnonopettajat eivät nykyiselläänkään toimi minkään uskonyhteisön kätyreinä vaan ammattimaisina yleissivistävän aineen opettajina, aivan kuten elämänkatsomustiedon opettajatkin. Huolellisella suunnittelulla heidän opetettavakseen saadaan erinomainen yhteinen katsomusaine.