Pääkirjoitus: Mitä meistä tuli?

Pääkirjoitus: Mitä meistä tuli?

Meistä tuli muurareita, lauloi Anssi Kela muutama vuosi sitten. Ja taksikuskeja, suutareita, yksinhuoltajaäitejä, autokauppiaita – mutta ennen kaikkea ”meidän piti muuttaa maailmaa”.

Laulu pyörii mielessäni luettuani Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen jutun, jossa neljätoista journalistiopiskelijaa etsi ysiluokan luokkatovereitaan. Tarkoitus oli selvittää, oliko joukossa niin sanottuja kadonneita: nuoria, jotka eivät opiskele, eivät ole töissä, eivät armeijassa, eivät hoida lapsia kotona, mutta eivät ole myöskään kirjautuneet työttömiksi.

Tilastokeskus laski pari vuotta sitten, että 15–29-vuotiaita, joilla ei ole peruskoulun jälkeistä todistusta ja jotka katoavat yhteiskunnan normaalista elämänkulusta, oli peräti 32 500. Nuorisotyöttömyysluvut ovat sen verran korkealla, että pelkään, että tuo järkyttävän iso luku kasvaa.

Jutun tekijät löysivät suurimman osan tovereistaan. Enemmistöllä oli elämä raiteillaan, mutta joukossa oli jopa henkirikoksista vankilaan joutuneita. Oli vakavasti sairastuneita, osa oli kuollut ja osa eli elämäänsä pysyvässä välitilassa: matkalla ei minnekään.

Oma ysiluokkani piti luokkakokouksen viime keväänä. Tänä vuonna useimmat meistä viettävät viisikymppisiä, mutta kaikille niitä ei tullut koskaan. Kokouksessa oli paikalla runsaat puolet luokkatovereista. Joukkoon mahtui monenlaista elämäntarinaa iloineen ja suruineen ja vielä enemmän saattaisi olla kerrottavanaan niillä, jotka eivät kokoukseen tulleet.

Jokainen meistä muuttaa maailmaa. Kysymys kuuluu, mihin suuntaan muutamme sitä ja miten itse muutumme matkalla.

Kirjoittaja on Vantaan Laurin päätoimittaja.
pauli.juusela@evl.fi

Jaa tämä artikkeli: