Pääkirjoitus: Muuttuva Helsinki
Helsingin kaupunkikuva, väestö ja uskonnollinen elämä ovat muutoksen kourissa. Kirkkokin on uuden äärellä
Helsingissä rakennetaan poikkeuksellisen paljon aivan uusia asuinalueita keskustan tuntumaan. Vuosaaren sataman valmistuminen antoi uusia mahdollisuuksia modernille kaupunkilaiselle asumiselle. Arabianranta, Jätkäsaari, Kalasatama, Kruunuvuorenranta, Keski-Pasila ja niin edelleen. Östersundom, Malmin lentokenttä, Raidejokeri ynnä muut avaavat jälleen uudenlaisia kaupunkielämän muotoja.
Kaupunki on kasvanut ja kasvaa yhä. Viimeisen 20 vuoden aikana Helsingin väkiluku on kasvanut yli 100 000 hengellä, vajaasta 520 000:sta runsaaseen 620 000:een, ja kasvu jatkuu. Rakentaminen on välttämätöntä, jotta halukkaille tänne muuttajille löytyisi katto pään päälle.
Muutos näkyy myös väestössä. Hätkähdyttävää kehitys on ollut muun muassa asukkaiden äidinkielessä. Kun vuonna 1995 muita kuin suomen- tai ruotsinkielisiä oli väestöstä 3,7 prosenttia, viime vuonna heidän osuutensa oli jo 13,5 prosenttia. Noin 100 000 hengen kasvusta osapuilleen 40 000 on suomenkielisiä ja 60 000 vieraskielisiä. Ruotsinkielisten lukumäärä on pysynyt osapuilleen ennallaan.
Samalla kaupungin uskonnollisuus on muuttunut. Luterilaisen kirkon jäsenistö on vuodesta 1995 vähentynyt noin 30 000:lla eli kahdeksan prosentin verran. Samalla osuutemme koko kaupungin väestöstä on vähentynyt 72,3 prosentista 55,5:een. Kaupunkia on kasvattanut eritoten muilta mailta muuttanut väki. Helsinkiläisistä suomenkielisistä kirkkoomme kuuluu yhä 65 ja ruotsinkielisistä 68 prosenttia.
Kirkolle Helsingissä tapahtuvat muutokset aiheuttavat sekä paineita että uudelleen arvioimisen ja asemoitumisen tarpeita. Kirkollisen elämän ja toimintakulttuurin on kehityttävä tämän ja tulevaisuuden tarpeita vastaaviksi, mikäli yhteisö aikoo pysyä elinvoimaisena. On ratkaistava muun muassa, miten vieraskielisiä palvellaan.
Ennen uusille asuinalueille rakennettiin yleensä myös kirkko keskelle kylää ja palkattiin työntekijöitä järjestämään siellä toimintaa. Se ei ole enää tätä päivää. Niukkenevat voimavarat pakottavat pikemminkin luopumaan tiloista ja vähentämään työvoimaa. Kirkon päättäjät ja työntekijät pohtivat parhaillaan pää punaisena sitä, millaiseksi kirkko täällä tehdään. Toimivan kaupunkilaisten kirkon rakentamiseen tarvitaan myös laajaa riviseurakuntalaisten panosta.
Kirjoittaja on Kirkko ja kaupunki -lehden päätoimittaja.
seppo.simola@evl.fi
Jaa tämä artikkeli: