Pääkirjoitus: Natsismista veganismiin

Pääkirjoitus: Natsismista veganismiin

Kristillinen usko on ollut perusteena varsin erilaisille näkemyksille ja teoille historian saatossa – ja on sitä vielä tänäänkin.

Historian saatossa on erilaisia aatesuuntia kirkkain silmin onnistuttu pönkittämään kristillisestä uskosta tai etiikasta nousevilla perusteluilla. Joillekin Jeesus on ollut ensimmäinen kommunisti, toiset taas ovat kolmiyhteisen Jumalan nimessä polttaneet poliittisia vastustajiaan roviolla noitina. Luovuudella ei ole ollut rajoja, kun Raamattua on käytetty omien aatteiden takaajana.

Tänä päivänä helposti kauhistelemme sitä, mitä kristinuskon nimissä on joskus tehty. Miten joku on kuvitellut, että on oikein miekka kädessä levittää kristillistä uskoa. Miten joku on voinut perustella etnisiä puhdistuksia ja kokonaisten kansanryhmien tuhoamista puhtaan uskon puolustuksena. Orjuus, rotusorto, naisten alistaminen. Hämmentävää listaa voisi jatkaa pitkään.

 

Samalla kun tuomitsemme menneiden ihmisten menettelyjä, voimme katsahtaa myös itseemme. Mitä mahtavat tulevat sukupolvet ajatella meidän touhustamme? Miten he mahtavat kauhistella esimerkiksi siitä, millaiset elintasoerot sallimme oman aikamme maailmassa tai miten kulutimme luonnonvaroja tai suhtauduimme eläimiin? Meillä on itsetutkistelun paikka ja meidän on myönnettävä, että uskontomme historiassa on paljon likaisia sivuja.
 

Kristillisellä uskolla on perusteltu niin natsismia kuin veganismiakin ja kaikkea siltä väliltä."
 

Samaan hengenvetoon voidaan silti sanoa, että kyllä muiden uskontojen ja aatteiden nimissä on vähintään yhtä paljon pahaa saatu aikaan. Esimerkin vuoksi vain: miekan voimalla se islamkin on suurimmaksi osaksi levinnyt, ja ateistinen kommunismi vasta ruumiita on jälkeensä jättänyt.

 

Omia syntejä ei oikein voi pestä puhtaiksi sanomalla, että toiset ovat yhtä syntisiä tai vielä syntisempiä. Armollisia voimme kuitenkin olla sekä itsellemme että toisille. Rajallisesta näkökulmasta me kaikki maailmaa katsomme, niin menneet sukupolvet kuin me itsekin. Moraaliseen ylenkatseeseen ei kenelläkään ole varaa. Sillä tuomiolla, jolla tuomitsemme, meidät itsemmekin tuomitaan.

Sitä kannattaa kavahtaa, että vetää yhtäläisyysmerkin oman elämän- ja ajattelutapansa ja kristillisen uskon välille. Samoin kannattaa piirtää monta kysymysmerkkiä, kun kuulee jonkun muun niin tekevän. Kristillisyydellä on perusteltu niin natsismia kuin veganismiakin ja kaikkea siltä väliltä. Ainakin kannattaa kysyä, mistä kristillisen ajattelun kulmasta tähän tulokseen on tultu.
 

Seppo Simola
seppo.simola@evl.fi
Kirjoittaja on Kirkko ja kaupunki -lehden päätoimittaja.

Jaa tämä artikkeli: