Pääkirjoitus: Sata vuotta sitten arkkipiispana oli mies, joka kannatti kastilaitosta – onneksi ajat muuttuvat
1920-luvulla kirkossa vastustettiin naisasialiikettä ja yhtäläistä äänioikeutta.
Kun edellisen kerran elettiin 20-lukua, kirkossa vastustettiin naisasialiikettä, työväenliikettä ja eri kristillisten kirkkojen yhteyttä edistävää ekumeenista liikettä. Sata vuotta myöhemmin samantapaista huolta kirkossa herättävät seksuaalisen tasavertaisuuden tavoitteleminen, muutokset kirkon yhteiskunnallisessa asemassa sekä vuoropuhelu eri uskontokuntien kesken.
Koko 1920-luvun Suomen evankelis-luterilaisen kirkon arkkipiispana palvellut Gustaf Johansson vastusti yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta, jonka myötä naiset, työläiset ja torpparit pääsivät äänestämään.
Arkkipiispa ajatteli, että heidän tahtoaan ei ole syytä kuunnella, sillä naiset, työläiset ja torpparit eivät ymmärrä omaa parastaan. Suomessa oli vielä 1900-luvun alussa voimissaan kirkon tukema kastilaitos. Sitä tosin kutsuttiin sääty-yhteiskunnaksi. Sen katsottiin perustuvan jumalalliseen järjestykseen.
Vapahtajan palveluksessa on kovin monta vavahtajaa.
Johansson vastusti demokratiaa, sillä hänen mielestään kansan tahdolla ei ollut niin väliä. Kansan tahtoa tärkeämpää oli Jumalan tahto – josta sääty-yhteiskunnan pieni äänioikeutettujen joukko oli tavallista rahvasta paremmin perillä.
Ajat ovat muuttuneet. Kirkkokin on kovin toisenlainen nyt kuin 1920-luvulla, onneksi. Yhä edelleen ilmassa silti väreilee synkkää kirkollista huolta milloin mistäkin uudesta vapaudesta – siitä huolimatta, että yksi käytetyimmistä Jeesuksen arvonimistä on Vapauttaja.
Kirkollisessa kielessä käytämme tosin mieluummin ”Vapahtajaa”. Ehkä juuri siksi, ettei se kuulostaisi niin vapauttajalta.
Yhä edelleen Vapahtajan palveluksessa on kovin monta vavahtajaa, jotka säikkyinä vastustavat milloin mitäkin sen sijaan, että rohkeasti raivaisivat tietä lähimmäisenrakkaudelle, armeliaisuudelle ja oikeudenmukaisuudelle. Jumalan valtakunnalle.
Kirjoittaja on Kirkko ja kaupungin päätoimittaja
jaakko.heinimaki@kirkkojakaupunki.fi
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
.jpg)
Kuinka iloinen oli 1920-luku? – Alkoholia sai tarjoilla ainoastaan kirkoissa, ja arkkipiispa inhosi kaikkea uutta
Hyvä elämä1920-lukua sanotaan ”iloiseksi 20-luvuksi”. Suomessa oli koko 1920-luvun ajan arkkipiispana mies, joka vastusti naisasialiikettä, demokratiaa, ekumeniaa ja Pelastusarmeijaa. Ennen vuoden 1923 uskonnonvapauslakia kirkosta ei saanut erota.