Pääkirjoitus: Oma koti
Kirkko ja seksi on mieltä kiihottava yhdistelmä, samoin kirkko ja alkoholi. Juuri mikään ei ole niin herkullinen lööpin tai otsikon aihe kuin kirkonmiehen moraalinen hairahdus näillä aloilla. Lähes samaan yltää kirkko ja raha. Kirkon omaisuudesta liikkuu villejä mielikuvia ja huhuja. Joskus tuntuu siltä, että omaisuus on suomalaisten mielestä synti ja kirkon omaisuus erityisen suuri synti.
Onhan kirkolla omaisuutta, sitä on turha kieltää. Esimerkiksi Helsingin seurakunnilla on liki 700 asuntoa. Kirkolle omaisuus ei ole itsetarkoitus. Asuntojakin on kolmesta syystä. Ensimmäinen niistä on sijoittaminen. Toinen on henkilöstöpolitiikka. Kolmas on kirkon tehtävästä nouseva diakoninen, ihmisiä auttava tarkoitus.
Kirkko harjoittaa sijoitustoimintaa siksi, että sillä varaudutaan tuleviin tarpeisiin ja velvoitteisiin. Eläkkeistä ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden kiinteistöjen ylläpidosta ei selvittäisi ilman säästöjä ja sijoituksia. Toisaalta sijoituksista tulee tuottoja. Helsingin seurakuntien kokonaistaloudessa niiden merkitys ei ole kovin suuri, noin kymmenen prosentin luokkaa. Joka tapauksessa sen verran, että kirkollisveroa voidaan sen turvin pitää matalalla tasolla.
Jos asiaa tarkastellaan ihan puhtaasti sijoitustoimintana, Helsingin seurakunnilla on liikaa asuntoja. Sijoituksia kannattaisi hajauttaa enemmän muualle, jotta riskitkin hajaantuisivat. Mutta asuntoja on myös siksi, että seurakunnat saavat helpommin työntekijöitä. Kirkon palkoilla ei noin vain hankita asuntoa vapailta markkinoilta. Niinpä noin kolmasosa seurakuntien asunnoista on henkilöstön työsuhdekäytössä.
Kirkolla on asuntoja myös sen perustarpeen vuoksi, että ihmiset tarvitsevat koteja. Kaikki tietävät, miten kallista asuminen Helsingissä on. Sellaisen kodin löytäminen, johon rahat riittävät, on haasteellista monille, erityisesti nuorille. Vielä vaikeampaa se on nuorille, joiden kohdalle on osunut poikkeuksellisen paljon vaikeuksia.
Kirkon voimavarat eivät tietenkään riitä asuntopulan poistamiseen kokonaan. Jotain voidaan kuitenkin tehdä, että autetaan edes joitakin ihmisiä eteenpäin elämässä. Näin ainakin Helsingin yhteisen kirkkovaltuuston mielestä, joka päätti, että Ruskeasuolle rakennetaan nuorille tukiasuntoja. Sieltä saavat jotkut oman kodin.
Kirjoittaja on Kirkko ja kaupunki -lehden päätoimittaja.
seppo.simola@evl.fi
Jaa tämä artikkeli: