Pääkirjoitus: Päätösten aika
Mikä on kirkon ylimmän johdon vastuu lähetystyön tulevaisuudesta ja kirkon järjestöjen tasa-arvolinjauksista?
Kirkon ulkoasiain keskus järjestää marraskuussa seminaarin ihmisoikeuksista ja kirkon kansainvälisestä työstä. Sen taustalla on Helsingin piispan Irja Askolan viime vuonna järjestämä tapaaminen, jossa olivat mukana Helsingin ja Vantaan yhteisten kirkkoneuvostojen puheenjohtajat ja eri lähetysjärjestöjen edustajia. Se oli hyvä alku, mutta ei riitä osoittamaan kirkon johdon vastuunkantoa.
Jotkut piispat ovat ottaneet kantaa lähetysjärjestökeskusteluun kysymällä, miksi seurakunnat puuttuvat asiaan, joka opillisesti kuuluu piispoille. Ne ovat tehneet sen siksi, että seurakuntien luottamushenkilöt päättävät rahoista ja haluavat ohjata niiden käyttöä mielestään oikeaan suuntaan.
Vantaan seurakuntien yhteinen kirkkoneuvosto on halunnut antaa viestin. Sen mukaan ei voi olla oikein, että osa kirkon virallisista lähetysjärjestöistä toimii jatkuvasti kirkon peruslinjauksia vastaan. Siksi niiltä on leikattu avustuksia ja siirretty niitä järjestöille, joiden kirkkoneuvosto on katsonut toimivan tasa-arvoisesti suhteessa naisten ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksiin.
Päätöksiä tehdessään kirkkoneuvoston jäsenet ovat olleet tietoisia siitä, että myös järjestöt, joilta varoja leikataan, tekevät hyvää työtä. Siksi päätöksenteko ei ole ollut helppoa, vaan asiasta on äänestetty ja leikkauksia porrastettu ajallisesti. Vantaan eri seurakunnissa on käyty samaa keskustelua, mutta niissä näkökulma on toinen: apu annetaan yleensä tutun nimikkolähetin työhön.
Aktiivisissa lähetystyön tukijoissa on niitä, jotka eivät pidä päätöksiä oikeina. Heidän mielestään järjestöjen linjauksilla ja käytännön toiminnalla ei ole sellaista yhteyttä, joka oikeuttaisi leikkaukset. He kysyvät, mitä kehitysprojekteille ja ihmisille kohdemaissa tapahtuu.
Huolestuttavaa on, että kiista leviää kilpalaulannaksi. Tampereella pari seurakuntaa myönsi tukea niille järjestöille, joilta Vantaalla leikattiin, ja jätti Kirkon Ulkomaanavun ilman tukea. Tämä osoittaa, että kirkon johdon pitää ottaa asiasta vastuu ja miettiä, miten lähetystyö ja tasa-arvoasiat otetaan vakavasti. Siis päättää, mitä on kirkon lähetystyö.
Kirjoittaja on Vantaan Laurin päätoimittaja.
pauli.juusela@evl.fi
Jaa tämä artikkeli: