Pääkirjoitus: Pakkorauha vai näännytys?

Pääkirjoitus: Pakkorauha vai näännytys?

Loppuvatko sodat vain sotimalla? Onko ajatus kriisinhallinnasta tai jopa rauhaan pakottamisesta mahdoton? Pitääkö vain katsoa siviilien kärsimystä sivusta ja korkeintaan estää konfliktin laajeneminen muualle?

Ulkopolitiikan tutkimuksen säätiön johtaja, Euroopan sotahistorian dosentti Markku Salomaa totesi Helsingin Sanomien vieraskynässä (HS 17.8), että kristilliseen arvopohjaan perustuva länsimainen kriisinhallinta ei toimi islamilaisissa maissa. Ei ole toiminut Bosnian sodan jälkeen. Vaikka meitä hirvittää tapa, jolla siviilejä kohdellaan, niin sotivien osapuolten väliin meneminen aiheuttaa vain sen, että rauhanturvaajat ja avustustyöntekijät joutuvat iskujen kohteeksi. Fundamentalistisen islamin korostama pyhän sodan käsite on yksi tekijä siinä, että länsimainen etiikka ei toimi.

Salomaa tekee vakavia kysymyksiä ja on oikeassa siinä, että jos kriisialueen kulttuuria ei tunneta, riskit ovat suuret. On äärijärjestöjä, jotka ottavat tietoisesti kohteekseen humanitaariset järjestöt, koska katsovat käyvänsä sotaa vierasta arvomaailmaa vastaan. Samalla ne pitävät kokonaisia kansoja vuosikausia panttivankeinaan, kuten vaikkapa Taleban Afganistanissa tai Al-Shabaab Somaliassa.

Siinä Salomaa on väärässä, etteikö kristillinen arvopohja tai humanistinen ihmiskäsitys — ja myös islaminuskoisten suuren enemmistön arvomaailma — toimisi kriisialueilla. Hyvänä esimerkkinä on Kirkon Ulkomaanavun toiminta. Järjestön vuonna 2007 aloittama sitkeä rauhantyö Somalian perinteisten klaani- ja uskonnollisten johtajien kanssa on osaltaan johtanut siihen, että rauhaan on aito mahdollisuus. Toki myös Afrikan Unionin sotilaallisella väliintulolla on vaikutusta tilanteeseen.

Humanitaarinen apu ja rauhanneuvotteluiden edesauttaminen ovat kristillisen arvomaailman mukaista työtä. Mutta joissakin tilanteissa siviilien suojelemiseksi on perusteltua käyttää myös voimaa. Ruandan tapaisen kansanmurhan ei soisi enää koskaan toteutuvan.

Sisällissotien hankaluus ei johdu vain kulttuurista tai uskonnosta. Suomenkin sisällissodassa vajaat sata vuotta sitten vihollisia olivat myös siviilit.

Kirjoittaja on Vantaan Laurin päätoimittaja.
pauli.juusela@evl.fi

Jaa tämä artikkeli: