Pääkirjoitus: Pienissä häissä
Monien mielikuvissa kirkolliset häät ovat iso ja juhlava tapahtuma. Sitähän ne usein ovatkin, mutta eivät aina. Kirkollinen vihkiminen voi olla myös pieni ja hyvä intiimi hetki, jossa vähimmillään ovat läsnä pariskunnan lisäksi vain pappi ja todistajat. Tarpeen vaatiessa seurakunta järjestää paikalle myös todistajat. Näin naimisiin pääsee myös vähällä vaivalla ja huomiolla, jos ei niitä kaipaa.
Kirkollisesti vihityt pariskunnat ovat lähes kaikki tyytyväisiä siihen tapaan, jolla heidän tärkeä hetkensä on hoidettu. Tämän vahvistaa myös Helsingin seurakunnissa hiljattain tehty tutkimus. Tätä taustaa vasten on hiukan outoa, että kirkollisten vihkimisten osuus on viime vuodet ollut selvässä laskussa.
Yksi selitys suosion laskulle voi olla väärä mielikuva kirkollisten häiden luonteesta. Pienet häät on aivan yhtä kunniallinen tapa pyytää liitolle siunausta kuin suuretkin. Seurakunta kyllä pystyy räätälöimään tilaisuuden ja palvelemaan ihmisiä heidän toiveidensa ja tarpeidensa mukaan. Se, kuinka paljon itse kukin haluaa juhlaansa pukuloistoa, koristeellisuutta tai muuta herkkua on jokaisen oma asia.
Toinen syy voi olla se, että yhä suurempi osa vihittävistä ei ole ensikertalaisia. Joistakin saattaa tuntua höpelöltä käydä Jumalan edessä vakuuttamassa tahtoaan rakastaa myötä ja vastoinkäymisissä, kun on liitossaan jo kerran tai useammin päätynyt eroon. Saattaapa mielessä käydä mielikuva papissa tai kirkossa asuvasta tuomion hengestä, joka ei elämän vajavaisuudelle sijaa anna.
Jukolan poikia kurmuuttanut rovasti tai Pentinkulman pappilan lipevä kirkkoherra heijastavat sitä kuvaa, joka suomalaisilla usein yhä papeista on. Niinpä miltei vakiolauseena kuulee kerrottavan, että onneksi meille sattui mukava pappi eikä sellainen synkkä, etäinen ja tuomitseva kuin papit yleensä.
Tyly pappiskuva ei liene aiheeton, vaan sille löytyy historiasta kyllin katetta. Useimmat nykypäivän papit ymmärtävät ihmistä ja elämää huomattavasti paremmin, ovatpa itsekin ihan samanlaisia virheitä tehneitä ja vajavaista elämää eläneitä ihmisiä kuin muutkin. Siksi heiltä löytyy yllättävän paljon kykyä asettua ihmisen mittoihin ja vastata heidän tarpeisiinsa, esimerkiksi vaikka pienissä häissä.
Kirjoittaja on Kirkko ja kaupunki -lehden päätoimittaja.
seppo.simola@evl.fi
Jaa tämä artikkeli: