Pääkirjoitus: Puolitotuus, huhu ja mielikuva
Kansalaisjournalismin hintana on huhujen, puolitotuuksien ja mielikuvien vyöry.
Tutkimus kertoo, että kun ihminen on ostanut auton, hän lukee paljon juuri ostamansa automerkin mainoksia, mutta sulkee silmänsä muilta. Tällaisia me olemme. Haluamme vahvistusta omille ratkaisuillemme. Juuri hankkimani auto on hyvä, joten älkää häiritkö minua muihin merkkeihin liittyvillä myönteisillä mielikuvilla.
Tämä toimii myös toisin päin. Monista lähiöistä on kovin kielteinen mielikuva. Siellä asuvat ihmiset kuitenkin tavallisesti viihtyvät hyvin. He tietävät, millaista elämä todellisuudessa on. Muut ovat pitkälti hajanaisista otsikoista ja huhuista syntyneiden mielikuvien varassa.
Sanotaan, että netti ja sosiaalinen media ovat lisänneet sananvapautta. Lehtimiehet eivät enää voi toimia todellisuuden portinvartijoina, kun jokaisesta on tullut oman elämänsä journalisti. Hintana on valitettavasti myös huhujen, puolitotuuksien ja mielikuvien vyöry hallitsemaan maailmankuvaa.
Perinteiseen journalismiin liittyy tekijän vastuu sanomisistaan. Virheelliset tiedot on oikaistava ja vastineille annettava sijansa. Sosiaaliseen mediaan voi syytää mitä tahansa puolitotuuksia tai suoranaisia valheita. Vastuu jää yhä enemmän lukijalle. Uskoako vai ei? Onko lähde luotettava? Sosiaalisessa mediassa on helppo hakea vahvistusta omille käsityksilleen piittaamatta juurikaan tosiasioista.
Viime aikoina ovat sijaa saaneet myös todellista mediaa esittävät julkaisut, joiden tarkoitus näyttää olevan huhuja ja puolitotuuksia levittämällä pitää yllä ennakkoluuloja esimerkiksi maahanmuuttoon tai lääketieteeseen liittyvistä asioista. Samalla ne julistautuvat totuuden torviksi, jotka muka paljastavat valtamedian piilottamia salaisuuksia.
Kirkkokin saa usein osansa näistä huhujen ja puolitotuuksien luomista mielikuvista. Tämä jokamiehen journalismin aika vaatii kansalaisilta entistä enemmän. Kaikkea pitää oppia lukemaan ja kuuntelemaan kriittisesti. Aina pitää osata kysyä, pitääkö väitetty tieto paikkansa, luoko otsikko väritettyä mielikuvaa itse asiasta, liittyvätkö kuvat todella siihen, mihin niiden väitetään viittaavan ja niin edelleen. Tämän kaiken keskellä todellisen journalismin pitää lunastaa paikkansa oikean ja oleellisen tiedon välittäjänä.
Kirjoittaja on Kirkko ja kaupunki -lehden päätoimittaja.
seppo.simola@evl.fi
Jaa tämä artikkeli: