Pääkirjoitus: Retkeilymaja ja yhteisötalo
Skotlannin pääkaupungin Edinburghin kirkoista voi oppia, miten kipeitä ratkaisuja on edessä, jos kirkon jäsenmäärä jatkaa laskuaan ja talous heikkenee. Toisaalta tämä on avannut myös uusia mahdollisuuksia.
Edinburghissa, kuten yleensä suurkaupungeissa, on paljon kirkkorakennuksia. Kaikki eivät kuitenkaan enää ole käytössä kirkkoina. Törmäsin kaupungissa muun muassa kirkkoon, jonka sisällä toimi kaksi seurakuntaa. Toinen oli joutunut luopumaan omastaan. Noin kilometrin päästä tästä oli rakennus, jonka katolla oli risti, mutta vain menneen ajan muistona. Ovessa oli iso teksti Hostel, retkeilymaja.
Kirkkojen jäsenmäärä Skotlannissa on laskenut rajusti, mutta se ei tarkoita sitä, että uskonnollisuus olisi kadonnut. Monessa paikassa oli evankeliumin sijasta tarjolla mystiikkaa, idän uskontoihin kytkeytyviä vaihtoehtohoitoja ja uuspakanuutta. Tyhjäksi jäävällä tilalla on taipumus täyttyä.
Oli kuitenkin hienoa törmätä seurakuntiin, jotka eivät olleet jääneet odottamaan hidasta kuolemaa. Päinvastoin, ne olivat kääntyneet ulospäin ja laajentaneet toimintaansa. Esimerkiksi episkopaalisen Pyhän Johanneksen seurakunnan kirkossa oli joulumyyjäiset, jossa korttejaan myivät sulassa sovussa kymmenet eri hyväntekeväisyysjärjestöt. Kirkossa on oma kirjakauppa ja Reilun kaupan myymälä ja lisäksi sen tiloissa toimii rauhan ja oikeudenmukaisuuden keskus. Seurakunta on myös palkittu ekoseurakunta, joka toimii aktiivisesti ympäristön puolesta sekä paikallisesti että maailmanlaajuisesti. Omia ryhmiä on monenlaisia etsijöiden piiristä vaellus- ja kansantanssiryhmiin. Lisäksi kirkon tiloissa kokoontuvat muun muassa anonyymit alkoholistit ja narkomaanit. Sunnuntain messusta on sekä lähdetty ulos maailmaan että kutsuttu maailma sisään kirkkoon.
Pyhän Johanneksen seurakunta toimii näin laajasti, vaikka sillä on vain muutama palkattu työntekijä. Vastuuta on jouduttu antamaan vapaaehtoisille, ja he ovat tehneet kirkosta isomman yhteisön kuin mihin työntekijöiden aika ja osaaminen olisi ikinä riittänyt. Vapaaehtoisten avulla kirkkorakennuksesta oli myös tehty lähiyhteisön toimintakeskus. Avoimet ovet olivat itsessään vahva viesti siitä, että tämä kirkko on tosissaan sanomansa kanssa.
Kirjoittaja on Vantaan Laurin päätoimittaja.
pauli.juusela@evl.fi
Jaa tämä artikkeli: