Pääkirjoitus: Sallikaa lasten tulla

Lapset eivät ole tulevia kirkon jäseniä. He ovat nykyisiä.

• 22.04.2016 14:40
• Seppo Simola

Tuskin kukaan sanoo kotioloissa, että lapsemme ovat tulevia perheenjäseniämme. Kyllä he ovat sitä mitä suurimmassa määrin juuri nyt, tänään. Lapsiperheen elämä pyörii etupäässä juuri heidän ympärillään. Ruuhkavuosien puristuksessa moni huomaa toivovansa, että lapset kasvaisivat nopeasti. Yhtä moni huokaa myöhemmin, että elämän rikkainta ja suloisinta aikaa oli sittenkin se, kun lapset olivat pieniä.

Seurakuntaa verrataan usein Jumalan perheeseen. Usein kuulee sanottavan, että lapsissa on kirkon tulevaisuus ja siksi heihin on panostettava, tai että lapset ovat tulevia seurakuntalaisia. Eivät he mitään tulevia ole. He ovat nykyisiä seurakuntalaisia ja siksi heihin on panostettava. Heissä ei ole vain tulevaisuus, vaan myös nykyisyys.

"Onko Kristus Jeesuksen sukunimi?" "Mä en halua kuolla, mä haluan aina olla niin kuin nyt." Elämän ja kuoleman kysymykset tai uskonnolliset pohdinnat eivät nouse ihmisen mieleen vasta aikuisuudessa. Ne ovat osa ihmisenä olemista pienestä pitäen. Siksi nykyään yleinen ajatus siitä, että lapsi saa päättää suhteestaan uskontoon sitten kun tulee aikuiseksi, on pikkuisen hassu.
 

Lapsi ei elä arvojen tyhjiössä. Vanhemmilla on oikeus ja velvollisuus olla lapsen rinnalla ja tukena myös uskonnollisten ja muiden syvien elämänkysymysten paineessa. Siihen huolenpitoon kuuluvat muun muassa kaste, kummit, kysymyksiin vastaaminen tai niiden kanssa yhdessä ymmällä oleminen ja elämän ihmetteleminen.

Lapsi joutuu vastatusten paitsi itsestään nousevien kysymysten myös ympärillä olevan todellisuuden kanssa. Uskonnot ovat osa tätä maata ja maailmaa. Siksi myös koulun ja päivähoidon on annettava vanhempien ohella ja apuna eväitä sekä oman että muiden uskontojen hahmottamiseen.

Ihan oma vastuunsa perheväestään on seurakunnalla. On huolehdittava siitä, että tilamme ja toimintomme ovat sellaisia, että kaikki perheenjäsenemme saavat tarvitsemaansa tukea elämään.

Kirkolliskokouksen kankeutta on tullut usein moitituksi, mutta kyllä se hyviäkin päätöksiä osaa tehdä, muun muassa velvoittaessaan seurakuntien päätöksentekoa lapsivaikutusten arviointiin. Pallo on seurakunnilla. Arvioinnin tulee olla todellista eikä jäädä vain muodolliseksi lauseeksi esittelytekstissä.