Pääkirjoitus: Sanan ja uskon vapaus
Maailma, jossa ihmisiä tapetaan sen vuoksi, mitä he sanovat tai mihin he uskovat, ei ole valmis. Pariisissa osoitettiin viime viikolla taas, ettei tässä missään paratiisissa eletä. Pakistanissa muutama viikko sitten näytettiin toteen samaa asiaa. Yhteisenä tekijänä näissä tapauksissa on äärimmäisesti tulkittu islam.
Ääneen on uskallettava sanoa, että islamiin on liittynyt ja liittyy yhä voimakkaan väkivaltainen juonne. Jossain se on yksittäisten muslimien ajatuksissa ja teoissa, toisaalla suuremmissa ryhmissä tai jopa valtiollisissa järjestelmissä. Se ei hyssyttelemällä parane eikä sitä pidä hyväksyä millään verukkeella.
Samaan hengenvetoon on tunnustettava, ettei kristittyjen historiakaan puhdas ole. Myös se on monin kohdin paksun veren tahrima. Mutta ateistisenkin aatteen pohjalta on tehty pöyristyttäviä hirmutekoja. Siellä, missä oman uskon tai aatteen ylivertaisuuteen uskotaan sokeasti, ollaan vaarassa tehdä pahaa niille, jotka uskovat tai ajattelevat toisin.
Se, että jotkut muslimit tekevät pahaa tai joissakin muslimimaissa tapahtuu kauheita, ei oikeuta tuomitsemaan kaikkia muslimeja. Sen enempää eivät joidenkin kristittyjen tai ateistien tekemiset anna lupaa tuomita meitä tai heitä kaikkia. Vihan ja epäluulon kylväminen kokonaisia uskontoja tai ihmisryhmiä kohtaan ei tee muuta kuin luo lisää maaperää äärimmäisyyksille.
Sanan- ja uskonnonvapaus ovat kuin sisko ja sen veli. Jokaisella on oikeus harjoittaa sitä uskoa, jonka oikeaksi näkee tai olla harjoittamatta. Sananvapauteen liittyy oikeus kertoa omista näkemyksistään ja uskostaan, mutta myös arvioida ja arvostella kaikenlaisia asioita, joissa näkee vääryyttä. Tämä pätee uskonnonkin piirissä oleviin asioihin. Jos jokin niissä mättää, myös se täytyy voida sanoa ääneen.
Jumalanpilkka on poistettava rikoslaista. Se on meillä käytännössä kuollut kirjain, mutta siihen vedoten voidaan yrittää estää jonkin epäkohdan esiin nostaminen tai elämää tuhoavan tabun rikkominen. Jossain päin maailmaa siihen vedoten tapetaan ihmisiä. Tähän puuttuminen on astetta epäuskottavampaa, jos meillä itsellämme on voimassa ajastaan jälkeen jäänyt laki.
Kirjoittaja on Kirkko ja kaupunki -lehden päätoimittaja.
seppo.simola@evl.fi
Jaa tämä artikkeli: