Pääkirjoitus: Sanat ja teot
Sanat luovat maaperää niin sotaan ja kansanmurhaan kuin rauhaan ja veljeyteenkin.
Usein toivotaan, että ei vain puhuttaisi vaan myös tehtäisiin jotakin asioiden parantamiseksi. Esimerkiksi poliitikkoja kehotetaan ryhtymään sanoista tekoihin. Nykyistä keskusteluilmapiiriä seuratessa toive on kyllä usein päinvastainen: kunpa sanoista ei siirryttäisi tekoihin. Kunpa sitä vihan ja epäluulon määrää, jota erilaisilla keskustelupalstoilla viljellään, ei edes osittain siirrettäisi käytäntöön.
Ihmiskunnan suurimmat onnettomuudet, sodat ja kansanmurhat, eivät synny tyhjästä. Niitä edeltää pitkäaikainen viholliskuvien rakentaminen toista kansaa tai jotakin kansanryhmää kohtaan. Vasta sitten, kun ihmiset ovat laajasti ryhtyneet pitämään toisia todellisena uhkana, on voitu ryhtyä järjestelmälliseen väkivaltaan. Historia on väärällään esimerkkejä tästä, myös oma historiamme.
Vihapuheelle hyvä vaihtoehto ei ole ongelmista vaikeneminen. Huonoja kokemuksia on esimerkiksi siitä, että yritettäessä välttää maahanmuuttajiin kohdistuvia ennakkoluuloja, on haluttu vaieta ongelmista. Tällainen vain kasvattaa mediaan liittyvää epäluottamusta ja ruokkii mutkan kautta epäluuloja ja vihaa, kun jää tilaa huhuille ja liioitelluille tarinoille.
– Seppo Simola
Herkäksi virittyneessä ilmapiirissä on hankalaa välittää oikeaa tietoa ja keskustella asiallisesti. Jos nostat jonkin ongelman esille, sinut saatetaan leimata rasistiksi, vaikkei tarkoituksesi ole ollut millään tavalla leimata mitään ihmisryhmää. Samaan aikaan toiset voivat kääntää sanomisesi ruokkimaan omaa vihapuhettaan.
Muun muassa islam, maahanmuutto ja seksuaalirikokset kääntyvät ihmisten mielessä ja keskustelupalstoilla sellaiseksi sekametelisopaksi, että jokaista niihin liittyvää kokemusta, kertomusta, uutista tai puheenvuoroa voidaan käyttää ties millaiseen tarkoitukseen. Yksinkertaista totuutta tästä vyyhdestä ei ole. Saduista ja elokuvista olemme oppineet mustavalkoista maailmankuvaa. Niissä hyvä ja paha on usein selvästi erotettavissa. Todellinen maailma ei ole sellainen.
Pahuus ei asu yksissä ihmisissä, se asuu meissä kaikissa. Monimutkaisiin asioihin ei ole helppoja ja vaivattomia ratkaisuja. Niihin pyrittäessä on kuljettava pitkä tie. On puhuttava ongelmista rehellisesti ja oikeilla nimillä, mutta lankeamatta vihan lietsontaan. Oikeanlaiset sanat ovat tekoja rauhan ja veljeyden puolesta.
Kirjoittaja on Kirkko ja kaupunki -lehden päätoimittaja.
seppo.simola@evl.fi
Jaa tämä artikkeli: