Pääkirjoitus: Terävämpiä saarnoja
Pappien puheet ovat enimmiltään pyöreitä ja pehmeitä, vailla terää ja liikkeelle panevaa voimaa.
Olipa mitäänsanomaton saarna. Sanoja kyllä tuli vuolaana virtana, mutta ajatusta ei juuri löytynyt. Pappien saarnat ovat useimmiten tylsiä. Ne ovat enimmiltään koosteita jo monet kerrat kuulluista hurskaista fraaseista. Niistä eivät juurikaan välity uudet ajatukset saati tunteen palo. Tämä on satunnaisen kirkossakävijän kokemus.
Lähes 50 jumalanpalveluksessa vuoden mittaan käyneen messubongarin kokemukset vahvistavat jonkinlaisen saarnan kriisin. Puheet ovat enimmiltään pyöreitä ja pehmeitä, vailla terää ja liikkeelle panevaa voimaa. Niissä pelataan varman päälle, ettei kukaan suuttuisi. No, yleensä kukaan ei suutu, mutta ei kyllä liikahda muuhunkaan suuntaan.
Meiltä puuttuu tykkänään tapa antaa papeille kunnon palautetta puheistaan. Kirkon ovella saatetaan kätellä ja sanoa joku hymistelevä sana. Päästämme pappimme liian helpolla. Suurin osa antaa palautetta jaloillaan. Kirkkoon ei viitsitä edes tulla, koska odotettavissa ei ole mitään innostavaa tai nostattavaa.
Auttaisikohan asiaa, jos luotaisiin jonkinlaisia kunnollisia palautejärjestelmiä? Jospa seurakuntaan perustettaisiin vaikka pieni palauteryhmä, jonka tehtävänä olisi muodossa tai toisessa kertoa papille, miten hän tehtävässään tänään onnistui. Olisipa edes jokin järjestetty vastakaiku kertomassa, miltä kuulosti ja tuntui. Se saattaisi tuoda kummasti ryhtiä saarnanvalmistukseen.
Lisää potkua saatettaisiin saada, jos kritiikeistä tehtäisiin julkisia. Löytyisiköhän porukkaa, joka olisi valmis kiertämään pääkaupunkiseutua sillä silmällä, että voisivat arvioida eri kirkoissa pidettyjä saarnoja ja muita puheita? Näitä arvioita voitaisiin sitten julkaista Kirkko ja kaupungissa tai Valomerkissä. Halukkaat voivat ilmoittautua toimitukseen.
Kirkko ja kaupungin toimitus jalkautui aikoinaan Helsingin jumalanpalveluksiin ja antoi niiden eri osa-alueista pisteitä. Jotkut pitivät tätä hävyttömänä tai miltei pyhäinhäväistyksenä. Miten muka voidaan arvostella Jumalan Sanaa? Taidatkos kätkeä omaa laiskuuttasi hurskaamman sumuverhon taakse? Saarnoissa on ihan inhimillisestä asiasta kysymys. Jos kehtaat puhua julkisesti, olet varmaan valmis vastaanottamaan julkista palautettakin.
Lisäys: Halukkaat saarnakriitikot voivat ilmoittauttua allekirjoittaneelle sähköpostitse.
Kirjoittaja on Kirkko ja kaupunki -lehden päätoimittaja.
seppo.simola@evl.fi
Jaa tämä artikkeli: