Pääkirjoitus: Työttömyydestä puhuttaessa pitää kuunnella työttömiä
Massatyöttömyys on kestänyt niin pitkään, että siihen on turruttu.
Työttömyys on Suomelle iso taloudellinen taakka. Se aiheuttaa valtiolle miljardikaupalla menoja ja lisää Suomen velkaantumista.
Suurin ongelma se on kuitenkin työttömälle. Vastavalmistuneelle, jonka unelmat hiipuvat, kun oman alan työtä ei löydy. Kymmeniä, jopa satoja työhakemuksia tehneelle, jolle ei tule edes kutsuja työhaastatteluun. Pankkilainaa ottaneelle, joka joutuu myymään perheen asunnon. Pitkäaikaistyöttömälle, jolle työttömyydestä on tullut elämää määrittävä normi. Maahanmuuttajalle, joka kotoutumisen sijasta jumittuu kortistoon.
Työttömyydestä puhutaan paljon, mutta ei niinkään ihmisistä, heidän tarinoistaan. Kenties se johtuu siitä, että työttömyyteen on turruttu, se on arkipäiväistynyt. Verrattuna 1970-lukuun, jolloin 63 000 työttömän raja sai presidentin ajamaan kansallista hätätilahallitusta tai 1990-lukuun, jolloin lama iski hetkessä syvälle, työttömät ovat hiljainen joukko. Sen sijaan, että heitä koskevaa politiikkaa tehdessä kysyttäisiin heiltä, puhutaan usein heidän ylitseen.
Kannustinloukkuja on hyvä purkaa, mutta varsinainen ongelma on se, että työtä on liian vähän. Kesäkuussa oli avoinna 75 000 työpaikkaa, mutta niistä kilpailevat muutkin kuin työttömät. Työttömiä työnhakijoita oli 366 100.
Usein ne, joilla on hyvä palkka ja lisänä tukku optioita, tarjoavat työttömyyteen lääkkeeksi työttömyysturvan leikkauksia ja matalapalkkoja. Motivointikeinot tuovat mieleen Jeesuksen sanat Matteuksen evankeliumista: "Jolla on, annetaan, mutta jolla ei ole, otetaan pois sekin, mitä hänellä on."
Työttömyydestä puhutaan paljon, mutta ei niinkään ihmisistä, heidän tarinoistaan.
Työttömät ovat ihmisiä erilaisine kohtaloineen. Suurin osa haluaisi töihin, mutta osa on jo niin sairaita tai iäkkäitä, ettei heillä ole siihen enää käytännössä mahdollisuutta. Lex Lindström auttaa tästä joukosta pientä osaa, yli 60-vuotiaita pitkäaikaistyöttömiä, mutta isoa ongelmaa, työn puutetta, se ei poista.
Kirjoittaja on Vantaan Laurin päätoimittaja.
pauli.juusela@evl.fi
Jaa tämä artikkeli: