Pääkirjoitus: Tytöt kouluun

Pääkirjoitus: Tytöt kouluun

Maailma on vähitellen herännyt kauhistelemaan Pohjois-Nigeriassa tapahtunutta yli 200 koulutytön törkeää kaappausta. Yleensä myötätuntoamme herättävät enemmän vaikkapa valaitten joutuminen kuivalle maalle kuin kehitysmaissa tapahtuvat ihmisoikeusloukkaukset. Raaka tyttöihin kohdistuva väkivalta ja heidän kohtalonsa on nyt ehkä kuitenkin liikaa meille länsimaisillekin ihmisille.

Joidenkin ääri-islamististen ryhmien maailmanjärjestystä tyttöjen kouluttautuminen näyttää horjuttavan pahasti. Oppinutta naista ei ole niin helppo alistaa miehiselle mielivallalle kuin oppimatonta, sillä hänellä on paremmat eväät päästä pois kotitalousorjan tai synnytyskoneen asemasta.

Suomen tie nykyaikaiseksi hyvinvointiyhteiskunnaksi alkeellisesta agraaritaloudesta, jossa kuoltiin katovuosina nälkään, ei ole kuin runsaan sadan vuoden mittainen. Avain tähän nousuun on ollut yleinen oppivelvollisuus. Emmehän me missään paratiisissa vieläkään elä, mutta jokainen voi miettiä, missä oltaisiin, jos ei sekä tyttöjä että poikia olisi opetettu lukemaan, laskemaan ja muihin elämän taitoihin.

Avain köyhyyden ja kurjuuden poistamiseen muuallakin maailmassa on lasten, erityisesti tyttöjen, koulutus. Tähän yksityinen pieni ihminenkin voi vaikuttaa. Voimme lyödä päättäjille painetta kehitysapumäärärahojen lisäämiseen. Kuka tahansa voi myös antaa vaikka pienenkin siivun omasta hyvinvoinnistaan sopivaksi katsomansa järjestön kautta tähän tarkoitukseen.

Ikitympeä vastaväite kehitysmaiden ihmisten auttamiseen on, että oman maan asiat on saatava ensin kuntoon, vasta sitten voidaan auttaa muita. Toinen vähintään yhtä tympeä on, ettei ole takuita apumme perillemenosta. Hieman suhteellisuuden tajua, olkaa hyvät. Meitäkin auttaa, jos köyhyys ei aja ihmisiä sotiin ja hallitsemattomaan muuttoliikkeeseen. Avustusjärjestöt eivät toki ole virheettömiä, mutta kyllä apu todistettavasti luotettavien tahojen kautta kohteensa tavoittaa.

Kohta on Suvivirren aika. Se meille muistuttaapi, että olemme saaneet paljon. Muun muassa maailman parhaan koulujärjestelmän niin pojille kuin tytöillekin. Kaikilla ei ole yhtä hyvin.

Kirjoittaja on Kirkko ja kaupunki -lehden päätoimittaja.
seppo.simola@evl.fi

Jaa tämä artikkeli: