Pääkirjoitus: Tyypillinen helsinkiläinen
Tyypillistä helsinkiläistä ei ole.
Tyypillinen helsinkiläinen poikkeaa suuresti muista suomalaisista. Tänne on muuttanut väkeä joka puolelta Suomea ja tuonut mukanaan erilaisia ajatuksia ja elämäntapoja. Kautta aikojen tänne on tullut ihmisiä myös maailman eri kolkilta. Viimeisten parinkymmenen vuoden aikana tämä liike on kiihtynyt. Täällä puhutaan jo toistasataa kieltä ja meno on sen mukaista. Helsinkiläiset ovat keskenäänkin niin erilaisia, että tyypillistä helsinkiläistä ei ole.
Ehkä jossain päin Suomea voidaan puhua vielä yhtenäiskulttuurista. Helsingissä sitä ei enää ole. Monikulttuurisuus on täällä todellisuutta, tahdoimmepa tai emme. Ja kuulkaas, ihmiset muualla maassa: sitä, mitä Helsinki on tänään, sitä on muu Suomi kohta, tahdoittepa sitä tai ette.
Suhteessa uskontoonkaan ei helsinkiläisiä ole veistetty yhdestä puusta, vaan kirjo on mitä melkoisin. Täällä on runsaasti ateisteja, muhamettilaisia, helluntailaisia, Jehovan todistajia, ortodokseja, katolilaisia ynnä muita ja joukko vallan uskonnosta piittaamattomia.
Luterilaisen kirkon jäseniä helsinkiläisistä on runsas puolet. Eikä sekään ole mikään yhtenäinen joukko. Suhde kirkkoon ja sen uskoon on moninainen. Ehkä tyypillisin kirkon jäsen Helsingissä on arvoliberaali tapakristitty, joka uskoo hyvän tekemiseen, kastattaa lapsensa ja uskoo Jumalaan omalla tavallaan piittaamatta niin hirveästi kirkon opista. Mutta tämäkin on vain puolitotuus. Kirkon jäseniä on moneen lähtöön.
Kaiken moninaisuuden ja resurssien niukkuuden keskellä Kirkko Helsingissä pohtii tulevaisuuttaan. Miten tämmöisessä kaupungissa ja todellisuudessa olisi toimittava, jotta helsinkiläisiä voitaisiin auttaa elämään hyvää elämää kristittynä? Monet tarjoavat vastaukseksi panostamista paikallisuuteen, koska siellä ollaan lähellä ihmisiä. Hyvä muttei ainoa vastaus.
Eivät kaikki kaupunkilaiset määritä elämäänsä asuinalueensa mukaan, erilaisia kun olemme. Kaikki kirkon jäsenet eivät välitä pätkääkään seurakunnastaan. Tulevaisuuden kirkko Helsingissä elää vahvana paikallisesti mutta tukee niitäkin jäseniään, jotka eivät seurakunnastaan perusta, elämään kristittyinä maailman myrskyissä.
Kirjoittaja on Kirkko ja kaupunki -lehden päätoimittaja.
seppo.simola@evl.fi
Jaa tämä artikkeli: