Pääkirjoitus: Usko ja politiikka

Pääkirjoitus: Usko ja politiikka

Yhdysvaltain presidentinvaaleissa käytävä keskustelu herättää kummastusta. Muun muassa uskonnollisen oikeiston merkitys on niissä meikäläisittäin arvioituna erikoinen.

Kristinuskon ja jonkin poliittisen aatesuuntauksen yhdistämiseen pitää aina suhtautua suurella varauksella. Moni esimerkiksi perustelee konservatiivisia oikeistolaisia ajatuksiaan sillä, että ne nousevat jotenkin kristillisyydestä. Toisella puolen on niitä, joille oikeistolaisuus edustaa pimeyden pahimpia voimia ja joiden mielestä aito kristinusko ei voi johtaa muuhun kuin vasemmistolaiseen näkemykseen.

Samasta uskonnosta puhutaan, mutta johtopäätökset ovat kovin erilaisia, koska tulkinnat siitä, mikä on uskossa keskeistä, poikkeavat perusteellisesti. Yhdelle Raamatusta nouseva ihmiselämän kunnioittaminen saattaa johtaa ajatukseen abortin kieltämisestä. Toiselle raamatullinen ajatus ihmisten yhdenvertaisuudesta taas johtaa vaatimukseen sosiaalisesta ja taloudellisesta tasa-arvosta.

 

Meillehän on jo omasta kirkostamme tuttua, että näkemyksemme poikkeavat toisistaan muun muassa monista eettisistä kysymyksistä. Karkeasti jakaen sekä konservatiivit että liberaalit katsovat edustavansa aitoa Raamatun ja kristinuskon tulkintaa. Puhumattakaan siitä, että on olemassa monia muita kristillisiä kirkko- ja uskontokuntia, joilla puolestaan on vielä lukuisia muita tulkintoja.
 

Aina on hyvä muistaa, ettei pitäisi ottaa Jumalaa omien ajatustensa takuumieheksi."
 

Moni meistä ihmettelee Yhdysvaltain presidentinvaalitaistelussa käytävää keskustelua. Yhtenä kummastuksen aiheena siinä on konservatiivisen uskonnollisen oikeiston merkitys. Vaikka meikäläisessä keskustelussa kuuluu joskus vähän samantapaisia kaikuja, niiden poliittinen painoarvo on meillä heppoinen. Kulttuuri ja historia ovat uudella mantereella toisenlaiset.

 

Meikäläiseen luterilaiseen perinteeseen kuuluu, että uskosta ei johdeta suoria poliittisia päätelmiä. Poliittiset asiat ovat maallisen järjen asioita. Ne kuuluvat maallisille hallitsijoille. Hengelliset asiat on syytä pitää niistä erossa, ne ovat eri mittaluokan kysymyksiä. Vanha luterilainen viisaus onkin: parempi viisas ja jumalaton hallitsija kuin hurskas ja tyhmä.

Aina on hyvä muistaa, onpa kysymys sitten politiikasta tai vaikka monitahoisista eettisistä kysymyksistä, ettei pitäisi ottaa Jumalaa omien ajatustensa takuumieheksi. Vaikka me mielestämme olemme kuinka raamatullisia tai oikealla asialla, kysymys on kuitenkin aina vain yhdestä tavasta tulkita uskoa ja lukea Raamattua.
 

Seppo Simola
seppo.simola@evl.fi
Kirjoittaja on Kirkko ja kaupungin päätoimittaja.

Jaa tämä artikkeli: