Pääkirjoitus: Uskonvainon uhrit
Suomessa on oltu varovaisia nostamaan mediassa esille uskonnollisten ryhmien ja erityisesti kristittyjen vainoa. Kenties tämä vaikuttaa myös siihen, ettei turvapaikanhakijan kokemaa uskonvainoa aina ole tunnistettu tai otettu todesta. Se on kuitenkin arkea monessa maassa.
Terrorijärjestö Isisin toiminta Irakissa on äärimmäinen esimerkki siitä, mihin uskonnollinen suvaitsemattomuus johtaa. Isis vainoaa harhaoppisina pitämiään shiiamuslimeja, erheellisesti saatananpalvojiksi leimaamiaan jesidejä ja Irakin kristittyjä. Jo lähes 1,2 miljoonaa ihmistä on joutunut pakosalle julman väkivallan tieltä. Isis on myös merkinnyt kristittyjen ovia nasaretilaista tarkoittavalla n-kirjaimella. Tämä on poikinut maailmalla kampanjan, jossa tuhannet ihmiset ovat ottaneet Facebookissa profiilikuvakseen tuon kirjaimen.
Isiksen toiminta on raju, mutta ikävä kyllä ei ainoa, esimerkki uskonvainosta. Kristityt ovat uskonsa vuoksi viime vuosina joutuneet väkivallan kohteeksi muun muassa Nigeriassa, Pakistanissa ja Egyptissä. Pohjois-Koreassa he ovat vankileirien vakioasukkaita. Joissakin islamilaisissa maissa kristityksi kääntyminen on jopa kuolemanrangaistuksella rangaistava teko.
Kristityt ovat yksi vainottu ryhmä muiden joukossa. Uskonvaino on usein osa laajempaa enemmistön poliittisesti epäluotettaviksi kokemien vähemmistöjen vainoa. Esimerkiksi Myanmarissa muslimit ovat sorron kohteena, Kiinassa puolestaan uiguurimuslimit ja Tiibetin buddhalaiset. Euroopassa Gazan sodan ikävä jälkiseuraus on joissakin maissa ollut juutalaisvastaisuuden nousu. Kaikesta tästä olisi syytä puhua paljon enemmän ja pyrkiä parantamaan vähemmistöjen asemaa.
Kirjoittaja on Vantaan Laurin päätoimittaja.
pauli.juusela@evl.fi
Jaa tämä artikkeli: