Pääkirjoitus: Vaalit uusiksi

Pääkirjoitus: Vaalit uusiksi

Seurakuntavaalit on uusittava. Äänestysprosentit ovat heikkoja. Ihmiset ovat ymmällään, mistä valitut henkilöt päättävät. Vaatii suuren työn löytää sopiva ehdokas listoilta, joiden nimet ovat varsin kryptisiä. Hylättyjä ääniä on paljon, koska pidetään kahdet vaalit ja vaalilippuihin eksyy vääriä numeroita.

Nykyjärjestelmällä toteutettavat seurakuntavaalit eivät oikeastaan kestäisi paljon korkeampia äänestysprosentteja. Kuvitteleeko joku tosissaan, että yhdessä paikassa voisi samana päivänä käydä äänestämässä vaikkapa 10 000 ihmistä? Helsingissä parhaissa seurakunnissa kävi äänestämässä muutama tuhat ihmistä. Tällaistenkin vaalien läpivieminen on vaalitoimitsijoille melkoinen urakka.

Kahden vaalin järjestelmä hämmentää äänestäjiä. Se olisi korjattava niin, että äänestettäisiin vain yhtä ehdokasta. Yhteiseen kirkkovaltuustoon valittaisiin listojen kärkipäästä vertausluvuilla niin monta edustajaa kuin on paikkoja, samoin seurakuntaneuvostoihin. Käytännössä lähes kaikki valtuutetut istuvat nyt myös neuvostoissa, mutta tulevat valituiksi niihin eri vaaleista. Varamiehet astuisivat tilalle, jos joku ei voisi tai haluaisi istua kummassakin elimessä.

Näillä näkymin kirkolliskokous ei järjestelmää muuta. Aina löytyy perusteita siihen, miksi vallitseva olotila on muka ainoa mahdollinen. Mutta jos muutoksia ei tehdä, turha on ruikuttaa alhaista äänestysprosenttia tai hylättyjen äänien määrää.

Toinen mahdollisuus olisi välillinen vaali. Valittaisin vain seurakuntaneuvostot, jotka sitten valitsisivat edustajat kirkkovaltuustoon. Tämä ei kuulemma käy, koska korkeimman päättävän elimen, joka päättää muun muassa kirkollisveron määrästä, pitää olla valittu suoralla vaalilla. Edellä esitetyssä mallissa tätä ongelmaa ei olisi, kun samassa vaalissa valittaisiin molemmat elimet.

Hauskasti sama logiikka ei päde kirkolliskokouksen, kirkon korkeimman päättävän elimen, vaalissa. Sitä ei ole kuulemma tarpeen muuttaa suoraksi kansanvaaliksi, vaan se voidaan valita monimutkaisella välillisellä vaalilla. Samankaltainen epäloogisuus näkyy papinvaaleissa. Kirkkoherra olisi hyvä valita suoralla kansanvaalilla, mutta piispa on nimenomaan valittava hyvin monimutkaisella epäsuoralla vaalilla.

Kirjoittaja on Kirkko ja kaupunki -lehden päätoimittaja.
seppo.simola@evl.fi

Jaa tämä artikkeli: