Pääkirjoitus: Väärin leikattu

Ei voi olla niin, että heikoilta viedään väkisin, mutta vahvoilta vain vapaaehtoispohjalta.

• 05.06.2015 13:55
• Seppo Simola

Uusi hallitus on leikkauslistansa antanut. Leikkuri käy aivan väärissä paikoissa. Kehitysyhteistyön supistukset ovat suoraan pois maailman köyhimmiltä. Koulutuksesta ja etenkin päivähoidosta tinkiminen on lyhytnäköistä, se kohdistuu kaikkein pienimpiin ja laskut maksetaan tulevaisuudessa. Vanhukset, sairaat ja työttömät ovat jo valmiiksi heikoilla. Heiltäkö pitää ottaa vielä lisää?

Oppositiopolitikointi on tuskin milloinkaan yhtä helppoa kuin tällaisina aikoina. Tulipalo on sammutettava, valtion talous pistettävä kuntoon, mutta jokainen kohta, josta sammuttaminen aloitetaan, on huono. Sammutusvesi kirpaisee joka paikassa kipeästi. Olisi kohtuullista, ettei arvosteltaisi vain iskulausetasolla, vaan kerrottaisiin sammuttamisen todelliset toteuttamiskelpoiset vaihtoehdot.

Pääministeri on pyytänyt yhteiskunnan eri tahoja mukaan talkoisiin hyvinvointiyhteiskunnan pelastamiseen, jopa kirkon johtoa. Arkkipiispa Mäkisen vastaus pyyntöön oli kuivakkaan viisas. Talkoisiin ollaan kyllä valmiita, mutta almuyhteiskuntaa kohti ei haluta olla maata viemässä. Ei voi olla niin, että heikoilta viedään väkisin, mutta vahvoilta vain vapaaehtoispohjalta.

Kannustavuuden ja oikeudenmukaisuuden pitää olla tasapainossa. Kakku ei kasva sitä jakamalla, muttei oikein ole myöskään antaa siitä jättipaloja joillekin ja jättää toiset murusille. Perusluterilaisen ajattelun mukaan poliittisten päättäjien ja vastuunkantajien asia on hoitaa yhteiskunnan asiat. Kirkolla ei ole mitään erityistä viisautta siihen, miten hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuus turvataan.

Tällaisina aikoina kirkon tulee varoa sitä, ettei se asetu yksipuolisesti hallituksen tai opposition kelkkaan. Kirkon tehtävä voi olla korkeintaan jonkinlaisena yhteiskunnan omanatuntona toimiminen. Se voi muistuttaa ihmisarvon jakamattomuudesta, heikompien oikeuksista ja siitä, että on muitakin kuin taloudellisia arvoja. Käytännön toimet ja ratkaisut ovat maallisten hallitsijoiden vastuulla.

Omissa päätöksissään ja toiminnassaan voi toki näyttää esimerkkiä. Varsin laaja yksimielisyys esimerkiksi kirkon päättäjien keskuudessa Helsingissä vallitsee siitä, että vaikka kirkossakin eletään taloudellisesti haastavia aikoja, niin heikoilla olevien auttamisesta sen enempää kotimaassa kuin ulkomaillakaan ei leikata.

Kirjoittaja on Kirkko ja kaupunki -lehden päätoimittaja.
seppo.simola@evl.fi