Pääkirjoitus: Vaihdetaan näkökulmaa

Pääkirjoitus: Vaihdetaan näkökulmaa

Eduskunta päättää perjantaina avioliittolain muuttamiseen tähtäävän kansalaisaloitteen kohtalosta. Äänestyksestä on tulossa tiukka.

Jos itse olisin äänestämässä, äänestäisin aloitteen puolesta. Tekisin näin, vaikka pitkä perinne miehen ja naisen välisestä liitosta on minulle hyvin arvokas. Ajattelen, että eduskunnan tehtävä on huolehtia siitä, että laki kohtelee kaikkia samalla tavoin ihonväriin, uskontoon tai sukupuoliseen suuntautumiseen katsomatta.

Oleellista on, että eduskunta ei päätä kirkollisesta avioliittoon vihkimisestä, vaan avioliitosta yhteiskunnallisena instituutiona. Eduskunta päättää nyt siis siviilivihkimisestä.

Ratkaisulla on toki vaikutusta kirkon sisäiseen keskusteluun. Sitä pitäisi käydä laajemmasta näkökulmasta kuin nyt on käyty. Kirkon sisäiset ratkaisut pitää tehdä teologisin perustein ja avioliiton teologia on luterilaisessa kirkossa tutkitustikin hatarammalla pohjalla kuin esimerkiksi anglikaanisessa kirkossa.

Toivoisin, että teologista keskustelua kristillisen avioliiton perimmäisestä tarkoituksesta pystyttäisiin käymään leimaamatta vähemmistöjä ja leimaamatta eri tavoin ajattelevia. Minulla on läheisiä, jotka kuuluvat seksuaalivähemmistöihin. En pysty kuvittelemaan, että he voisivat olla muuta kuin ovat.

Kirkolla on Raamatulla perusteltu perinne, jonka mukaan kristillinen avioliitto on miehen ja naisen välinen. Jos tämä näkemys muuttuu, siihen tarvitaan teologiset perusteet. Keskustelun varsinaiseksi näkökulmaksi olisi kuitenkin syytä ottaa se, mikä avioliiton tehtävä luterilaisessa kirkossa on, kun se ei ole sakramentti. Mitä avioliittoon tuo lisää se, että siihen pyydetään Jumalan siunausta?

Kirjoittaja on Vantaan Laurin päätoimittaja.
pauli.juusela@evl.fi

Jaa tämä artikkeli: